Illalla, kun viimeiset auringonsäteet
valaisevat pihapolkuani,
näen keijujen tanssivan pensaiden oksilla,
heinäsirkat vinguttavat viulujaan
ja peipposet laulavat koivujen katveessa
suloisia säveliään.
Vetäydyn hiljaa mökkini suojaan,
etten särkisi tätä tunnelmaa.
Annan metsänväen viettää viimeisiä kesäjuhliaan,
tanssia ja riemuita,
kerätä voimia tulevaan pimeään.
Pääsiänen on tänä vuonna tavallista aikaisemmin, jo maaliskuun lopussa. Vasta oltiin talvilomalla ja nyt saadaan nauttia pitkästä viikonlopusta. Vappuun saakka saadaankin odottaa seuraavaa ylimääräistä vapaapäivää. Näin se työläisen elämä on sujahtanut osaksi elämääni ja mietin ylimääräisten vapaiden suomaa taukoa töihini.
Pääsiäinen on minulle toiseksi tärkein kirkollinen juhlapyhä. Joulu on ehdoton ykkönen. Pääsiäinen tuo jotenkin toivoa tulevaan niin kirkollisessa mielessä kuin siinä, että pimeys vaihtuu valoksi. Kevät alkaa olla käsillä vihdoinkin ja valon määrä lisääntyy. Tänään on pitkäperjantai ja kummasti se on aina tuntunutkin pitkältä päivältä. Meillä on tällä kertaa hiljainen pääsiäinen, kun lasten perheet eivät päässeet tulemaan mummilaan osa sairastelujen vuoksi, osa muuten vaan. Siellä ne kaapissa odottaa edellisen viikonlopun virpomispalkkiot pieniä virpojia ja perinteiset pääsiäistipujen tuomat yllätysmunat, jotka piilotellaan ympäri taloa lasten etsittäväksi ja iloksi. No papalle piilotetaan pääsiäisaamuna yksi herkku etsittäväksi.
Omassa lapsuudessani sain kerran kokea saman riemun, kun löysin tyynyni alta suklaamunan. Sen oli piilottanut vanhimman veljeni vaimo ja voi sitä riemua siskon kanssa, kun löysimme tämän herkun, josta emme olisi osanneet uneksiakkaan. Omat lapseni ovat saaneetkin sitten herkutella molempina pääsiäsipäivinä näillä herkuilla piilotuksineen ja saavat edelleenkin, jos ovat kotona pääsiäisenä.
Kiinalainen sananlasku sanoo, että se on onnellinen, joka omistaa puutarhan. Tyttäreni vaikuttaa onnelliselta lähettäessään meille muille perheenjäsenille kuvia, mitä kaikkea hän on jo laittanut kasvamaan sisälle. Lapset saavat samalla nähdä kasvun ihmeen. Ulkona on ropissut vettä ja lumet sulaa. Vielä kuitenkin saadaan odottaa kevättä ja kesää. Omassa lapsuudessani vähän pohjoisemmassa suli pälvet talon vierustoille ja teille vasta vapun aikoihin. Silloin saimme laittaa lämpimänä päivänä kesäkengät jalkaan ja hypätä myyrää (ruutua) talon kupeella. Kaivettiin myös esiin hyppynarut ja kuminauhat, joita jaksettiin hyppiä pitkiä aikoja. Kuminauhalla osattiin monenlaisia temppuja tehdä. Nykyisin ei taida lapset näitä juttuja tehdä, mutta maanteillä näkyy jo sähköskuutteja ja rullaluistelijoitakin. Jokaisella aikakaudella on omat juttunsa. Vanhemmillamme ne käpylehmät.
Näillä raaputuksilla toivotan teille kaikille aurinkoista ja toiveikasta pääsiäisen aikaa. Muistakaa siirtää kelloja kesäaikaan sunnuntaina. Ja se on sitten eteenpäin menevän mieli eli kesää kohti. Taidan katsoa, josko karkkikupissa olisi vielä jokunen suuhun pantava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti