Matkakuumetta

Minä kurkoitin tähtiin,

unelmoin suuria,

olin elämäni prinsessa, joka

uskoi onnellisiin loppuihin.

Jossakin etsii prinssi prinsessaansa

 antaakseen rakkautensa 

ja puoli valtakuntaa, 

näin minä uskoin.

Sitten piru istui orrella,

näytti kuinka kiiltävä pinta ei ole kultaa,

prinssi ei ratsasta valkealla ratsulla,

linnat ja kartanot ovat rapistuvia kolkkoja

 asumuksia.

Ihmiset ovat häikäilemättömiä hyväksi

 käyttäjiä.

Unelmat rapisivat,

tilalle tuli totuus elämästä,

jossa unelmoinnit muuttuvat 

raskaaksi raatamiseksi, 

selviytymiseksi jokaisesta päivästä,

 ränsistyneen katon alla ei ole unelmia.

On se tuo ihmismieli ihmeellinen kaikkinensa. Olen päässyt elämäni aikana matkustelemaan jonkin verran kotimaassa ja ulkomailla. Silloin, kun sairastuin olin varma, että en enää koskaan haaveile ulkomaanmatkoista ja kotimaassakin matkustaisin lähinnä lasten luona. Ja näin se oikeastaan on mennytkin, mutta kuinka ollakaan...

Pariisissa

Jouduin hankkimaan passin työpaikan varmennekorttia varten. Vielä, kun tilasin passin ja kävin kuvassa ajattelin, miten turhaa on hankkia se ainoastaan henkilöllisyyteni todistamiseen. Alkuviikosta sain sitten tuoreen passin käteeni ja simsalabim, minuun iski matkakuume. Aloin puhumaan puolisolle ja lapsilleni, että oishan se mukava vielä käydä jossakin lämpimässä.

Australiassa Miss Marplen teehuone

Toki jokin pieni haave on kytenyt jo aikaisemminkin, koska kysyin maaliskuussa kardiologilta kestäisikö tämä uusi sydän matkustamisen ja uskaltaisinko terveyden puolesta lähtemään jopa ulkomaillekin. Kardiologi kehotti nauttimaan elämästä ja antoi luvan matkustamiselle, kunhan kohdemaa on hygieniatasoltaan turvallinen ja muistan itse noudattaa hyvää ruoka hygieniaa. Ja välttää, auringon ottoa.

Sitten kun aloin vähän vakavemmin miettiä, mihin voitaisiin mennä iski pelko pirulainen. Entä jos sydän ei kestäkään lentämistä, jos joudunkin ulkomailla sairaalaan, jos lentokone putoaa, jos, jos, jos. Ihan kaikkea voi sattua juuri minun kohdallani. 

Kaipaisin niin itselleni elämisen rohkeutta ja uskallusta tarttua mielenkiintoisiin asioihin ilman turhaa pelkoa. Omat lapset eivät tätä luonnetta ole perineet, vaan ovat reippaasti tarttuneet uusiin haasteisiin ja rohkeasti lähteneet tutkimaan, mitä maailma heille tarjoaa. Ja minä olen kotona pelännyt ja rukoillut, että kaikki menee hyvin. Tässäpä sitä on taas pähkäiltävää pienellä ihmisellä. Katsotaan, mihin heinäkuun kesäloma vie kotimaassa. 

Hollanti