Lahjaksi minä sain elämän,
Hengästyttävän paljon on tapahtunut asioita viime postauksen jälkeen. Elämä on maistunut hyvältä ja nyt voi hyvillä mielin laskeutua kunnolla syksyyn ja talven odotukseen. Säät ovat olleet lämpimät, mutta ainakin meillä täällä melko sateiset. Piha on täynnä sieniä, mutta eivät ole ehkä syötäviä, luulisin. Viimeiset kukat avaavat vihdoinkin nuppunsa. Osa ei suostunut edes nuppuja tekemään.
Elokuun viimeisenä sunnuntaina meillä oli perheen kesken neljän tähden illalliset ja samalla juhlistimme kahden lapsenlapsen syntymäpäiviä. Ainoastaan kolme ei päässyt nyt mukaan, mikä on ymmärrettävää näin isossa joukossa. Tänä vuonna joukossa oli myös bonus nuori, tyttären luona asuva vaihto-oppilas Saksasta.
Kun on näin iso porukka syömässä, pitää miettiä, miten saadaan pöytäpaikat kaikille. Onneksi nuoriso on tuonut ensimmäiset pikkuiset keittiönpöytänsä säilöön meidän varastoon, niin saimme pienille paikat niiden ympärille nuoriso-osasto laitettiin olohuoneeseen puutarha pöydän ympärille ja loput mahduttiinkin oman keittiönpöydän ympärille. Näin saimme kaikki syödä yhtä aikaa.
Neljän tähden illalliset tarkoittaa sitä, että syödään porukalla alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Kasvissyöjille on oma vaihtoehto ja kaikki ruokarajoitteet huomioidaan. Arvoimme perhekunnittain, kuka tekee mitäkin. Minulle ja puolisolleni osui kattauksesta huolehtiminen, joka minulle oli erityisen mieluinen tehtävä. Värkkäsin myös täytekakun, mutta en enää nykyään jaksa kovin panostaa sen ulkonäköön vaan ennemminkin makuun.
Tänä vuonna meillä oli alkupalana tomaattikeitto, pääruokana nyhtöpossuhampurilaiset coleslaw salaatilla+juustolla höystettynä ranskalaisten kera. Kasvisruokana oli kukkakaalipasta ja jälkiruokana jäätelöbuffet, omenamuffinit sekä täytekakku. Nämä ovat minun elämäni tähti hetkiä, joita en vaihtaisi mihinkään.
Ja jottei totuus unohtuisi, niin seuraavalla viikolla minulla oli kontrolli OYS:ssa. Sydämessä kaikki oli hyvin, mikä on ihana asia. Se mikä ei ole ihana asia liittyy siihen troponiini nousuun ja se oli nousu suunnassa edelleenkin. Lääkärin mukaan siitä ei tarvitse olla huolissaan, koska lähes kaikilla sydän siirrokkailla se on yleensä koholla, mutta minulla on ollut normaali. Minua jäi kyllä kalvamaan se Meilahden lääkärin kommentti, että sarkoidoosin uusiutumista ei voida pois sulkea ja tämän vuoksi suositellaan tehtäväksi Pet-tt tutkimus, jos troponiini on edelleen koholla tai nousee. Näin ei nyt kuitenkaan toimita. Joudun nyt elämään tämän tosiasian kanssa seuraavaan kontrolliin tammikuuhun saakka. Kieltämättä huolettaa, mutta ei tälle nyt mitään voi.
Onneksi elämässä on ollut ihania asioita viime aikoina ja mukavia juttuja on edessäkin päin. Näillä voi unohtaa arjen murheet ainakin hetkeksi. Elämä on hyvä juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti