Radiojodihoitoon valmistautuminen

 Auringonvalon ensimmäiset säteet osuvat

 silmiini niin,

että hämärään tottuneet silmäni kipuilevat.

En välitä siitä vaan imen jokaisen kevään

 lähettämän energia-annoksen itseeni

ja toivon saavani voimaa väsyneeseen

 ruumiiseeni,

sillä voimaa minä tarvitsen,

voimia kestämään

tuleva taistelu,

jonka olen päättänyt voittaa.

En anna syövän voittaa. 

Vuosi oli  vaihtunut ja arki alkanut rullaamaan. Kävin jälleen verikokeissa Meilahtea ja syöpäpoliklinikkaa varten. Syöpäpoliklinikalle oli kontrolli tammikuun puolivälissä. Lääkäri lähinnä halusi keskustella tulevasta radiojodihoidosta, siihen liittyvistä etukäteis valmisteluista sekä kuulla ja nähdä, että onko minusta olemaan yksin viikonlopun ajan potilashuoneessa. Vakuutin pärjääväni. Reumapoliklinikalle oli aika tammikuun lopulla kipujeni vuoksi. Jonkin verran oli kulumaa toisessa olkapäässä, ranteessa ja keskisormen tyvinivelessä. Reumalääkäri arveli kipujeni syyksi sarkoidoosia, se kun voi olla elimistössä lähes missä vain. Itsekin olin tätä vähän arvellut. 

Meilahdessa kävin kontrollissa helmikuun lopulla. Siellä todettiin, että sydän lyö edelleenkin epäsynkroniassa ja pumppausteho on alentunut. Ejektiofraktio oli 35-40 välillä, kun normaali on 50 tai yli. Sovittiin, että seuraavakin kontrolli on vielä Meilahdessa kesäkuulla.

Ilahdutin itseäni käymällä kampaajalla. Miniäni opiskelee kampaajaksi ja heillä on välillä nuoriyrittäjyys päiviä, jolloin he tekevät töitä palkan edestä. Olen käynyt aikaisemminkin siellä ja ilahtunut, miten taitavia ja ystävällisiä nuoria siellä opiskelee. Lisäksi hinnat ovat edullisia. Näitä kyllä kannattaa suosia, koska etu on molemmin puolinen. Puolison kanssa vähän juhlistettiin syntymäpäiviä, kun meillä on syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä. Mutta eipä minulla ollut paljon millä herkutella, kun ennen radiojodihoitoa täytyy olla kaksi viikkoa vähäjodisella ruokavaliolla. 

 

Syntymäpäivän juhlintaa

Vähäjodinen ruokavalio aiheutti minulle kyllä päänvaivaa, kun muutenkin olen nirso ruoan suhteen. Minusta tuntui, että kaikkeen nykyään lisätään jodioitu suola tai sitä on ihan tuotteessa itsessään, kuten kaloissa. Olin liittynyt syöpädiagnoosin saatuani kilpirauhassyöpää sairastavien ryhmään facebookissa. Sieltä löysin monenlaisia ohjeita ja sain hyviä vinkkejä. Mutta siinä on se toinen puoli, kun meitä ihmisiä on siellä niin paljon ja jokainen tulkitsee asioita tavallaan. Päätin ottaa härkää sarvista ja soitin ystävälleni, joka on syöpäpotilaiden kuntoutusohjaajana ja pyysin häntä selvittämään konkreettisesti, mitä saa syödä ja mitä ei. Toki olin saanut kirjalliset ohjeet, mutta ne eivät olleet niin tarkat. Halusin tarkalleen noudattaa ohjeistusta, ettei kallis hoito mene hukkaan ja että hoito myös tehoaa. Sain häneltä iloisia uutisia, sain syödä huoletta karamellia. Tämä pelasti muuten niin ikävän ruokavalion. En siis kuollut nälkään ja siksi olen tässä vielä kirjoittamassa. 

Radiojodihoitoa varten pyritään saamaan TSH mahdollisimman korkealle eli aiheutetaan kilpirauhasen vajaatoiminta. Tyreotropiini on aivolisäkkeen erittämä hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Lyhenne TSH tulee sanoista tyreoideaa (= kilpirauhasta) stimuloiva hormoni. Tavallisesti ennen tutkimusta Thyroxin-lääke tauotetaan, jonka aikana TSH-pitoisuus nousee riittävästi. Minulla tuota tauotusta ei voitu tehdä sydämen tilanteen vuoksi vaan minulle annettiin kaksi kertaa Thyrogen-pistos sisätautipoliklinikalla. Thyrogen-pistokset ajoitetaan tarkasti, ne tulee antaa 48 ja 24 tuntia ennen radiojodikapselin ottoa. Thyrogen nostaa TSH:n pitoisuuden hetkeksi riittävän korkealle. 

Minulle pistokset laitettiin siis oman paikkakunnan sisätautipoliklinikalla ja hieman jännitti, kun pistokset laitettiin ensimmäistä kertaa ventrogluteliaalisesti eli pistos laitettiin isoon pakaralihakseen vatsanpuolelta. Makasin siis kyljelläni ja hoitaja etsi oikean pistopaikan lantionseudulta. Hämmästyin, kun en tuntenut lainkaan pistosta eli hyvin meni. Pistoksista voi tulla haittavaikutuksia, mutta ilmeisesti minulle ei tullut, koska en muista ainakaan niitä. Perjantaina menin sitten laboratorion kautta osastolle, jossa hoitaja olikin minua jo vastassa.

Jouluinen hengähdys ennen radiojodihoitoa

 

Kilpirauhasten poiston jälkeen alkoi jälleen joulun odotus. Radiojodihoito oli tulossa maaliskuulla, mutta päätin nauttia joulusta ja unohtaa hetkeksi sairaudet. Vaikka eihän niitä voi unohtaa, ne ovat osa minua, mutta päätin elää sovussa niiden kanssa. Onnekseni joulukuussa oli myös rauhallista sen suhteen, että ei ollut laboratorio- eikä lääkärikäyntejä. Pääsin siis nauttimaan täysin siemauksin joulutunnelmasta. 

Ennen joulua oli paljon iloisia asioita. Voitin Puoli seitsemän ohjeman arpajaisissa Ulla Tapanisen tuunaamat kynttilät, saatiin olla lapsenlikkana kahden tyttären perheessä ja leivoin herkkuja jouluksi. Minäkin jaksoin kun en huhkinut kerralla paljoa. Sitten oli ne perinteiset adventtikalentereiden kuvaamiset ja avaamiset lasten perheissä. Aloin kirjoittamaan lastenlapsille joulukalenteri runoa ja laitoin heille päivittäin jatkorunon. Uskollisesti osa luki ne alusta loppuun, osa ei selvästikään ole tullut mummiinsa runojen ystävänä. Ja näin se on hyvä, että ollaan vähän erilaisia persoonia. 

 

Pikkuinen tonttu-ukko hyppeli näin,

sillä oli tossut väärinpäin,

se iloisesti naureskeli kulkiessaan,

ei haitannut tossut ollenkaan.

 〰〰

Se ikkunoiden takana kurkisteli

ja pienillä jaloillaan hassutteli,

ei arvannut sitä laisinkaan,

että hänet joku voi nähdä ikkunastaan. 

Nostalgisia pikkujoulukortteja

 

 Isommilta lastenlapsilta koitin pyydellä, että tekisivät minulle lumiukon pihalle, mutta ei se heitä oikein innostanut. Ihailin sitten naapurissa asuvan tyttäreni pihalla olevaa lumiukkoa ja ensitalvena ryöjään itse tekemään omalle pihalle kaikkea mukavaa lumesta. Ihan parasta liikuntaa, kun saa kieriskellä lumessa ja heitellä lasten kanssa lumipalloja. 

Ja kuinka ollakkaan, tulihan se kuumetauti keuhko-oireineen itse kullekin. Koronatestejä tehtiin urakalla, mutta ei onneksi ollut sitä sorttia sairastaminen vaikka oireet olisivat siihen sopineet. Osa sairasti ennen joulua, osa joulupyhien jälkeen. Saatiin taas jännätä, pääseekö joulun juhlijat tulemaan mummilaan. Yhdelle 2-vuotiaalle piti soittaa joulun jälkeen jopa ambulanssi, kun kuume oli 40.2 kainalosta ja hengitys oli vaikeaa. Onneksi lopulta kuumelääke auttoi ja tilanne rauhoittui.

 

 Oli iso-mummi jo aikoinaan,

katsellut tuvan ikkunan taa.

Nähnyt pienen tontun kulkevan,

kirjaa kainalossaan kantavan.

Siihen merkinnyt oli hän kirjaimin,

nimet kaikkien naapurin lastenkin.

 

Toinen jännityksen aihe on aina, että saadaanko valkea joulu. Molemmat saatiin ja kuusikin koristeltiin aatonaattona. Ehdittiin myös näkemään, kun joulupukki lähtee korvatunturilta. Aattoilta se on meillä yhtä huisketta, kuten oikeastaan koko joulunaika. Vaikka se väsyttääkin välillä, niin en millään tästä ihanuudesta luopuisi. Aamulla osa aikuisista nukkuu pitkään ja me papan kanssa laittelemme lapsille aamupalaa, päivällä pelataan pelejä ja tutkitaan joululahjoja, iltapäivällä laitetaan porukalla ruoka ja katetaan joulupöytä kauniisti, illalla sitten puoleen yöhön saakka pelaillaan lautapelejä. Nämä on niitä muistoja, jotka talletetaan sydämeen, minäkin uuteen sydämeeni. 

 

Oli pappa aamulla yksinään,

   mennyt navetan eläimiä tervehtimään. 

 Kas, mikähän vilahti takana parren,

otti seinän viereltä luudan varren,

kun peljästyi kovin vierasta,

pientä kulkijaa parrakasta.

〰

Tämä pieni parrakas kulkija,

kertoi olevansa joulupukin avustaja,

heitä tontuiksi kotona kutsuttiin,

se korvatunturin kieltä on luulen niin.

〰

Oli pukki avukseen pyytänyt heitä,

tarkkailemaan lasten ja  aikuisten teitä,

nimet kaikkien kirjaan kirjoitettiin,

niiden perusteella lahjat jaettiin

Tyttärentyttäreni oli ollut ennen joulua huolissaan, että onko hän ollut tuhmana ja jos joulupukki ei tuo hänelle aattona lahjoja. Mikä murhe kuusi vuotiaalla. Kirjoitin hänelle oman säkeistön runoon tuomaan lohtua. Ja aattoiltana kysyin joulupukilta olivatko tontut tuoneet viestiä onko tämä tyttö ollut kiltisti. Kun joulupukki totesi, että tontut olivat tuoneet terveisiä, että tyttö on ollut kiltisti ja käyttäytynyt hyvin, olisittepa olleet näkemässä sen riemun, kun hän isolleveljelleen kiljaisi, että sinähän valehtelit, minä olin ollut kiltisti. 

Jouluaattona yhdessä liikutaan,

jokaista lasta lahjoin muistetaan,

ei tuhmia lapsia ole olemassakaan,

on vain erilaisia luonteiltaan.

〰 

Mummi katsoi lapsia silmin kyyneltyvin,

miten onnellinen olla saan, kun kaikki on hyvin.

Meillä kotona monta on kilttiä lasta,

heistä yksi on ihan vauva vasta.

Uusivuosi otettiin vastaan puolisoni kanssa kahdestaan, varmaan ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana. Onneksi poika ja miniä kävivät kuitenkin syömässä meidän seurana. Olimme koko perheen kanssa jutelleet, että toivottavasti vuosi 2023 tuo meille jo jotakin hyvää kaikkien vastoinkäymisten vastapainoksi. Sitä jäimme odottelemaan. Minä aloin odottelemaan radiojodihoitoon aikaa toiveikkaana, että syöpä saadaan nujerrettua. 

 

Jouluksi hyvää herkkusuille

                                                                  Kuvassa oleva runo:

Voi tätä elämisen riemua,

sietämätöntä kepeyttä,

elämän purjeiden keveyttä.

Miten helposti se 

kääntyykään raskaaksi,

tumman veden synkkyydeksi,

ylitsepääsemättömäksi virraksi,

loputtomaksi itkumereksi.

Elämälle kiitos

 

 Sinun elämäsi jatkuu minussa,

tarinaasi ei kerro kukaan,

salaisuutesi pysyvät piilossa

 kaikelta ja kaikilta,

jos sinulla niitä olikaan.

Ja minä ajattelen,

että jonakin päivänä,

kun minun vaellukseni päättyy,

me kohtaamme,

meistä tulee yhteinen tarina,

yhteinen laulu, 

jota tuuli soittaa iltaisin 

yksinäisille, kärsineille sieluille. 

 

Lauantaina 15.7.2023 tulee  kuluneeksi kaksi vuotta sydämen siirrosta. Sydämen siirron jälkeen tärkeämmäksi syntymäpäiväksi ja merkkipäiväksi on tullut uuden sydämen vuosipäivä. Koska toipumisen alku oli niin vaikeaa, sitä toivoi alkuun, että saisi viettää joulun perheen parissa, seuraavan kesän, syksyn ja jälleen joulun. Pikku hiljaa voinnin kohentuessa on alkanut luottamaan, että elämää voi olla pitempäänkin. Kuitenkin aina, kun tulee terveyteen vastoinkäymisiä, se tuttu pelko hiipii mieleen, että tässäkö tämä sitten on. Mutta enimmäkseen onneksi pystyy nauttimaan hyvistä päivistä eikä koe itseään sairaaksi. 

Terveyttä kaikille vuoteen 2000 Suomen terveyspolitiikan tavoite- ja toimintaohjelmassa määriteltiin, että terveys ei ole sairauden puuttumista. Eli ihminen voi kokea olevansa terve ja toimintakykyinen sairauksista huolimatta. Uskon, että näiden kroonisten sairauksien kohdalla käy juuri näin, että ihminen tottuu sairauksiinsa, oppii elämään vajavuuksiensa kanssa ja rakentaa omanlaisensa hyvän elämän sairauksista huolimatta. Välttämättä ei pysty tekemään kaikkea haluamaansa, mutta voi löytää korvaavaa tekemistä entisten tilalle. Sitä suree ja märehtii aikansa ja rypee jopa itsesäälissä, kun ei kaikkeen entiseen enää pysty, mutta lopulta kuitenkin on pakko hyväksyä asia. Puolisokin joutuu sopeutumaan siihen, että kaikkea suunniteltua ei voidakkaan tehdä ja joskus voinnin huononeminen pakottaa tekemään suunnitelmiin muutoksia. 

Omassa elämässäni olen joutunut luopumaan monista asioista, mutta tilalle on tullut paljon hyvää. Kaikista tärkeimpänä pidän sitä, että perheen merkitys on noussut ihan omaan erityisarvoonsa, samoin ystävien ja tuttavien merkitys. On muodostunut myös oma uusi "perhe", elinsiirtopotilaiden vertaisryhmät. He ovat ihmisiä, jotka ovat käyneet saman asian läpi, vaikkakin jokaisella on ollut omanlaisensa polku. Sitä ei voi oikein sanoin kuvailla, mikä tunne yhteys muodostuu ihmisten kanssa, joita ei ole ennen tavannut. Heidän kanssaan jaetaan ilot ja surut, käydään läpi vaikeat ajat, mutta erityisesti iloitaan hyvistä uutisista.

 Olin ollut ryhmässä jo siirtoa odottaessani. Kun sitten SE puhelu tuli, ilmoitin siitä myös ryhmälleni ja tiedän, että he elivät ja jännittivät minun mukana tulevaa leikkausta. Kun toipuminen oli hidasta ja minusta ei kuulunut, joku heistä soitti puolisolleni ja kyseli vointiani. Samoin olemme tehneet muidenkin kohdalla. Voin kertoa, että oli koskettava hetki, kun pääsin ensimmäisen kerran siirron jälkeen yhteiseen teams-palaveriin. Minulla ei tullut ääntä juurikaan, mutta sain olla yhdessä heidän kanssaan. Matkani ei ollut päättynyt. 

Olen varmaan kirjoittanut nämä asiat aikaisemmissakin postauksissani, mutta näin vuosipäivän tienoilla sitä palaa ajatuksissaan niihin hetkiin ja tunnelmiin. Asiat jäsentyy mielessä, kun niitä käy läpi uudelleen ja uudelleen. Kun vertaisryhmään tulee uusia jäseniä ja he kertovat omaa tarinaansa, niin välillä sitä hämmästelee, että minäkinkö kävin tuon kaiken läpi. Kaikista herkimmilläni olen silloin, kun ryhmään tulee saman diagnoosin saanut henkilö. Meitä sydänsarkoidoosi potilaita kun ei kovin montaa ole muutenkaan saatikka joille on tehty siirto tai ovat odottamassa siirtoa. Samoin käy nuoremman siirtoa odottavan henkilön kohdalla, että tunteet nousevat pintaan lujemmin. Sitä niin toivoisi, että nuoret, joilla on elämä edessä, saisivat elää terveenä ja nauttia jokaisesta päivästä. 

Lauantaina juhlin 2-vuotis päivääni mansikkakakun kera samalla, kun tapaamme puolisoni sisarusten kanssa  heidän lapsuuden maisemissaan. Kiitän mielessäni sydämen luovuttajaa, hänen läheisiään ja kaikkia heitä, jotka tekivät työtä elämäni jatkoajan eteen. Jokaisena päivänä yritän ajatella, että elämä on tässä ja nyt. Eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä, joten eläkäämme tänään.

  

 

 

Toiveikkaana toipumisesta

Lapsilleni ja lastenlapsilleni

Kun lähden täältä,

tahtoisin tulla varjelemaan askeleitasi,

ohjaamaan tietäsi oikeaan suuntaan,

ottaa sinut siipieni suojaan,

lohduttaa ja tukea vaikeuksissa.

Kun lähden täältä,

tahtoisin olla valonasi pimeydessä,

varjona auringossa,

olla lämpönä yön kylmyydessä,

puhaltaa synkimmät pilvet askeleidesi edestä.

Kun lähden täältä,

tahtoisin vielä kuulla äänesi,

ilosi ja naurusi,

nähdä kasvojesi loisteen,

olla mukana matkallasi,

sydämessäsi,

mutta taakkana en tahtoisi olla.

Kilpirauhasten leikkauksesta toivuin yllättävän hyvin. Minulle aloitettiin Thyroxin lääkitys, joka tulee olemaan minulla loppuelämäni. Kilpirauhasen poiston jälkeen lisäkilpirauhasen verenkierto häiriintyy hetkeksi, mutta korjaantuu muutamassa viikossa, tämän vuoksi tarvitaan kalsiumlisää. Kalsiumarvoja seurataan osastolla verikokein. Kalkin puute aiheuttaa käsien pistelyä, puutumista sormissa, varpaissa ja suun ympärillä. Jos näitä oireita tulee, täytyy olla heti yhteydessä lääkäriin. Ensiapuna tähän on ottaa pari ylimääräistä kalkkitablettia. Itse ei saa ajaa autolla sairaalaan, jos tämmöinen tilanne tulee. Minulle annettiin sairaalassa heti alkuun viisi kalkkitablettia, mutta kotiannostukseksi jäi kolme. Kaksi minulla oli jo entuudestaan sydämensiirron vuoksi eli yksi tabletti lisää lääkearsenaaliin. 

Thyroxinarvoja pitää myös seurata säänöllisesti, joko terveyskeskuksessa tai sairaalan poliklinikalla. Ensimmäinen verikoe minulta otettiin kaksi kuukautta leikkauksesta, jolloin minulla oli ensimmäinen kontrolli poliklinikalla leikkauksen jälkeen. Jos kaikki syöpäkasvain on saatu pois ja potilas kuluu hyvän ennusteen ryhmään, pidetään TSH-arvo tasolla 0,5-2.0 mU/l, mutta jos kuuluu suuren riskin ryhmään tai kasvainta on jäljellä käytetään isompaa Thyroxin annosta ja TSH-arvo pyritään pitämään alle 0.1 mU tai 0.1-0.5 mU/l. "Elimistölle korvataan ensinnäkin kilpirauhasen poiston jälkeen puuttuva kilpirauhashormoni, mutta kilpirauhassyövän hoidossa pyritään tämän lisäksi sammuttamaan aivolisäkkeen tyreotropiinin (TSH) erittymistä. TSH on kilpirauhasen ja myös sen syövän kasvua stimuloiva tekijä. Riittävän suuri annos tyroksiinia estää TSH:n erityksen. Sen takia potilaalle annetaan syövän hoidossa suurempaa tyroksiiniannosta kuin pelkässä kilpirauhasen vajaatoiminnan korvaushoidossa olisi tarpeen. https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/kilpirauhasen-syopataudit/ Minulla matala arvo aiheutti sydämen tykytyksiä ja hikoilua, jotan Thyroxin annostusta vähennettiin ja hyväksytään vähän korkeampi TSH-arvo. Tämä on tyypillistä sydänsairaille. Toki siinä on se riski, että jäljelle jääneet syöpäsolut alkavat lisääntymään. Edelleenkin minulla on hikoilua, mutta sydämen tykytykset ovat helpottaneet.

Kontrollikäynnin jälkeen luin  omakannasta, että minulla tosiaan oli papillaarinen kilpirauhassyöpä luokka 5. Noin 40% karsinoomasolukosta oli tall cell-tyyppistä ja lisäksi BRAF-positiivista. Kasvainsolukkoa oli niukasti kilpirauhasta ympäröivässä pehmytkudoksessa. Harmittaa näin jälkikäteen, että lääkäri ei asiasta enempää minulle kertonut. "Papillaarisen kilpirauhassyövän voi aiheuttaa myös geenivirheet, kuten RET/PTC tai NTR K1, tai BRAF-proteiinin mutaatio, joka on liitetty korkean uusiutumisriskin tai huonon ennusteen papillaariseen kilpirauhassyöpään."  lähde: https://www.kilpirauhaspotilaat.fi/diagnoosit/kasvaimet/ " Papillaarisella karsinoomalla on myös alatyyppejä, joista follikulaarinen on melko tavallinen. Niiden erona on lähinnä kasvutapa. On olemassa myös harvinaisempia alatyyppejä, jotka saattavat käyttäytyä muita aggressiivisemmin. Näitä ovat tall cell- ja kolumnaarinen variantti, sekä diffuusi sklerosoiva variantti." lähde:  https://www.kilpirauhaspotilaat.fi/diagnoosit/kasvaimet/ Minulla oli ollut jo harvinainen sairaus sydänsarkoidoosi, niin jälleen negatiivinen onni oli potkaissut minua ylläolevilla harvinaisilla soluilla. Enpä tiedä, miten olisi käynyt, ellei Helsingin päässä asiaan olisi suhtauduttu niin vakavasti, kuin tehtiin. 

Koska minun syöpäni oli tuota ärhäkkää laatua ja sitä oli ollut myös ympäröivässä pehmytkudoksessa, minulla määrättiin noin kolmen kuukauden päähän radiojodihoito. Kardiologilta piti kuitenkin varmistaa, voiko sen minulle sydämen tilanteen vuoksi antaa. Lupa tuli ja sovittiin radiojodiaika maaliskuulle 2023. Radiojodi tilataan Saksasta ja se on aina henkilökohtainen. Sitä ei voi antaa toiselle potilaalle, jos olisin estynyt menemästä hoitoon. Tilausten kanssa oli ollut silloin viivästyksiä ja sairaalasta luvattiin soittaa, jos aika siirtyy. 

Vasta oikeastaan kontrolli reissulla tajusin, miten vakavasta asiasta oli kysymys, kun menimme puolisoni kanssa hoitajan juttusille ja hän kertoi syövästä ja antoi siitä luettavaa kotiin. Siihen saakka olin ajatellut, kuten kaikkia muitakin sairauksia, että hoidetaan pois alta ja aletaan taas elämään normaalisti. Minulle oli tapahtunut niin paljon asioita, että kaikki vastoinkäymiset kohdallani alkoi tuntua normaalilta ja jokapäiväiseltä asialta. Toki silloin, kun yksin mietti näitä kaikkia tapahtumia mitä oli jo takana, alkoi välillä ahdistamaan ja pelkäämään, mitä vielä on edessä. 

Kilpirauhasten poisto

Pieni tyttö muistoissani

polkee tiukasti jalkaa,

puree hampaansa yhteen,

pidättää itkua vaikka

kyyneleet vierii jo poskilla.

Yrittää peittää nyyhkäisyn

pyyhkäisemällä nenäänsä hihansuuhun.

Tuossa pienessä tytössä on voimaa

tahtoa ja periksiantamattomuutta.

Tuo sama tyttö minussa taistelee

jälleen, kun yritän selviytyä kaikesta,

tästä kaikesta, mikä minulle annettiin.

Tahtoisin polkea jalkaa, itkeä tuskaani

sen saman puseron hihaan,

mihin pienen tytön kyyneleet kuivuivat aikanaan. 

Kiireet eivät olleet hellittäneet vielä marraskuussakaan, kun menin kilpirauhasten poistoon Meilahteen. 20.10 kävin Meilahdessa leikkauksen suunnittelussa ja varmistettiin leikkauskelpoisuus. 22.10 oli etelä-Suomessa"isäpuoleni" hautajaiset ja 30.10 menin taas sydänkontrolliin  Meilahteen. 2.11. oli OYS:ssa hammaslääkärikontrolli ja otettiin suun röntgenkuvat. Siirrokkaiden ja hyljinnänestolääkkeitä käyttävien tulee käydä säännöllisesti hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaiden kunto. 

Ensimmäistä joulun odotuksen
hetkiä ennen reissua. 

Ja lopulta 10.11 lähdimme jälleen mieheni kanssa Meilahteen, jossa 11.11 leikattiin molemmat kilpirauhaset pois. Aluksi oli tarkoitus, että toimenpide tehdään niin, että ensin poistetaan vain toinen kilpirauhanen ja siitä patologi kiireellisenä tarkistaa, että onko varmasti kyseessä syöpä. Kuitenkin leikkauksen aikana oli päätetty poistaa molemmat samalla kertaa, koska minua ei voitu sydämen vuoksi pitää niin pitkään nukutettuna. Ennen nukutusta tahdistinlääkäri kävi laittamassa tahdistimeni pakkomoodiin leikkauksen ajaksi ja leikkauksen jälkeen sitten palauttamassa takaisin entisille asetuksille. Leikkaus meni hyvin ja minut siirrettiin osastolle tarkkailuun. Leikkauksen yhteydessä oli vasen äänihuuleni halvaantunut, sydämensiirron yhteydessä halvaantui oikean puolen äänihuuli. Nyt kuitenkin pystyin puhumaan ja kohtalaisen hyvin myös nielemään. Kilpirauhasen poiston jälkeen seurataan osastolla ensimmäinen yö ja yleensä seuraavana päivänä pääsee kotiutumaan. Minulla kuitenkin oli hieman turvotusta kaulalla ja lääkäri olisi halunnut pitää minut vielä toisen yön osastolla. Pyysin kuitenkin päästä lähellä olevaan potilashotelliin yöksi, koska puolisoni oli myös hotellilla odottamassa minun kotiutumistani ja pääsisimme tarvittaessa nopeasti sairaalalle. Sain luvan lähteä ja kaikki meni hyvin.

Ennen leikkausta kävin taas läpi kaiken mahdollisen, mitä leikkauksen aikana voi tapahtua. Miten sydän kestää nukutuksen, heräänkö normaalisti vai käykö niinkuin siirron jälkeen, että minua on vaikea saada hereille, tuleeko mahdollisesti leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Mietin, että minkälaista elämä on kilpirauhasten poiston jälkeen. Olin kyllä lukenut turvallisista lähteistä tietoa, mutta ihmisen mielikuvitus on joskus niin hurja, että siinä ei ole järjen hiventäkään. Loppujen lopuksi olin kuitenkin rauhallinen ja luottavainen hyvän hoidon äärellä.

Leikkauksen jälkeen

Meillä oli suunnitelma, että viikon päästä leikkauksesta menisimme Ruissaloon vertaisviikonloppuun, mutta nyt minun täytyi todeta, että voimavarani eivät siihen riittäneet. Ja hyvä oli, että emme lähteneet, sillä sain Meilahden reissulla flunssan. Lisäksi keväällä alkaneet kivut olivat edelleenkin jäätävät. Varasin ajan terveyskeskukseen lääkärille. Minulta kuvattiin molemmat olkapäät, kaularanka ja kädet ranteesta sorminiveliin. Oikeassa olkanivelessä oli hieman kulumaa samoin sormien nivelissä. Mutta nämä eivät selittäneet kokemaani kipua. Sain kuitenkin Panadolia vahvemman kipulääkkeen, jonka avulla saatoin viimeinkin nukkua yöni kohtalaisen hyvin. En mielelläni käytä ylimääräisiä lääkkeitä, niinpä tämänkin kanssa tein niin, että otin viikossa vain muutamina iltoina lääkkeen. Tämä kuitenkin auttoi jaksamaan ja sietämään kipua. Sain myös lähetteen reumalääkärille ja siellä todettiin, että ei ole reumaa, mutta kivut saattavat olla sarkoidoosista tai laaja-alaisista leikkaustoimenpiteistä johtuvia. Tämä oli hyvin järkeenkäypää, koska sydämessäni oli ollut sarkoidoosi.