Kilpirauhasten leikkauksesta toivuin yllättävän hyvin. Minulle aloitettiin Thyroxin lääkitys, joka tulee olemaan minulla loppuelämäni. Kilpirauhasen poiston jälkeen lisäkilpirauhasen verenkierto häiriintyy hetkeksi, mutta korjaantuu muutamassa viikossa, tämän vuoksi tarvitaan kalsiumlisää. Kalsiumarvoja seurataan osastolla verikokein. Kalkin puute aiheuttaa käsien pistelyä, puutumista sormissa, varpaissa ja suun ympärillä. Jos näitä oireita tulee, täytyy olla heti yhteydessä lääkäriin. Ensiapuna tähän on ottaa pari ylimääräistä kalkkitablettia. Itse ei saa ajaa autolla sairaalaan, jos tämmöinen tilanne tulee. Minulle annettiin sairaalassa heti alkuun viisi kalkkitablettia, mutta kotiannostukseksi jäi kolme. Kaksi minulla oli jo entuudestaan sydämensiirron vuoksi eli yksi tabletti lisää lääkearsenaaliin.
Thyroxinarvoja pitää myös seurata säänöllisesti, joko terveyskeskuksessa tai sairaalan poliklinikalla. Ensimmäinen verikoe minulta otettiin kaksi kuukautta leikkauksesta, jolloin minulla oli ensimmäinen kontrolli poliklinikalla leikkauksen jälkeen. Jos kaikki syöpäkasvain on saatu pois ja potilas kuluu hyvän ennusteen ryhmään, pidetään TSH-arvo tasolla 0,5-2.0 mU/l, mutta jos kuuluu suuren riskin ryhmään tai kasvainta on jäljellä käytetään isompaa Thyroxin annosta ja TSH-arvo pyritään pitämään alle 0.1 mU tai 0.1-0.5 mU/l. "Elimistölle korvataan ensinnäkin kilpirauhasen poiston
jälkeen puuttuva kilpirauhashormoni, mutta kilpirauhassyövän hoidossa
pyritään tämän lisäksi sammuttamaan aivolisäkkeen tyreotropiinin (TSH)
erittymistä. TSH on kilpirauhasen ja myös sen syövän kasvua stimuloiva
tekijä. Riittävän suuri annos tyroksiinia estää TSH:n erityksen. Sen
takia potilaalle annetaan syövän hoidossa suurempaa tyroksiiniannosta
kuin pelkässä kilpirauhasen vajaatoiminnan korvaushoidossa olisi
tarpeen. https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/kilpirauhasen-syopataudit/ Minulla matala arvo aiheutti sydämen tykytyksiä ja hikoilua, jotan Thyroxin annostusta vähennettiin ja hyväksytään vähän korkeampi TSH-arvo. Tämä on tyypillistä sydänsairaille. Toki siinä on se riski, että jäljelle jääneet syöpäsolut alkavat lisääntymään. Edelleenkin minulla on hikoilua, mutta sydämen tykytykset ovat helpottaneet.
Kontrollikäynnin jälkeen luin omakannasta, että minulla tosiaan oli papillaarinen kilpirauhassyöpä luokka 5. Noin 40% karsinoomasolukosta oli tall cell-tyyppistä ja lisäksi BRAF-positiivista. Kasvainsolukkoa oli niukasti kilpirauhasta ympäröivässä pehmytkudoksessa. Harmittaa näin jälkikäteen, että lääkäri ei asiasta enempää minulle kertonut. "Papillaarisen kilpirauhassyövän voi aiheuttaa myös geenivirheet, kuten RET/PTC tai NTR K1, tai BRAF-proteiinin mutaatio, joka on liitetty korkean uusiutumisriskin tai huonon ennusteen papillaariseen kilpirauhassyöpään." lähde: https://www.kilpirauhaspotilaat.fi/diagnoosit/kasvaimet/ " Papillaarisella karsinoomalla on myös alatyyppejä, joista follikulaarinen on melko tavallinen. Niiden erona on lähinnä kasvutapa. On olemassa myös harvinaisempia alatyyppejä, jotka saattavat käyttäytyä muita aggressiivisemmin. Näitä ovat tall cell- ja kolumnaarinen variantti, sekä diffuusi sklerosoiva variantti." lähde: https://www.kilpirauhaspotilaat.fi/diagnoosit/kasvaimet/ Minulla oli ollut jo harvinainen sairaus sydänsarkoidoosi, niin jälleen
negatiivinen onni oli potkaissut minua ylläolevilla harvinaisilla
soluilla. Enpä tiedä, miten olisi käynyt, ellei Helsingin päässä asiaan
olisi suhtauduttu niin vakavasti, kuin tehtiin.
Koska minun syöpäni oli tuota ärhäkkää laatua ja sitä oli ollut myös ympäröivässä pehmytkudoksessa, minulla määrättiin noin kolmen kuukauden päähän radiojodihoito. Kardiologilta piti kuitenkin varmistaa, voiko sen minulle sydämen tilanteen vuoksi antaa. Lupa tuli ja sovittiin radiojodiaika maaliskuulle 2023. Radiojodi tilataan Saksasta ja se on aina henkilökohtainen. Sitä ei voi antaa toiselle potilaalle, jos olisin estynyt menemästä hoitoon. Tilausten kanssa oli ollut silloin viivästyksiä ja sairaalasta luvattiin soittaa, jos aika siirtyy.
Vasta oikeastaan kontrolli reissulla tajusin, miten vakavasta asiasta oli kysymys, kun menimme puolisoni kanssa hoitajan juttusille ja hän kertoi syövästä ja antoi siitä luettavaa kotiin. Siihen saakka olin ajatellut, kuten kaikkia muitakin sairauksia, että hoidetaan pois alta ja aletaan taas elämään normaalisti. Minulle oli tapahtunut niin paljon asioita, että kaikki vastoinkäymiset kohdallani alkoi tuntua normaalilta ja jokapäiväiseltä asialta. Toki silloin, kun yksin mietti näitä kaikkia tapahtumia mitä oli jo takana, alkoi välillä ahdistamaan ja pelkäämään, mitä vielä on edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti