Kilpirauhasten poisto

Pieni tyttö muistoissani

polkee tiukasti jalkaa,

puree hampaansa yhteen,

pidättää itkua vaikka

kyyneleet vierii jo poskilla.

Yrittää peittää nyyhkäisyn

pyyhkäisemällä nenäänsä hihansuuhun.

Tuossa pienessä tytössä on voimaa

tahtoa ja periksiantamattomuutta.

Tuo sama tyttö minussa taistelee

jälleen, kun yritän selviytyä kaikesta,

tästä kaikesta, mikä minulle annettiin.

Tahtoisin polkea jalkaa, itkeä tuskaani

sen saman puseron hihaan,

mihin pienen tytön kyyneleet kuivuivat aikanaan. 

Kiireet eivät olleet hellittäneet vielä marraskuussakaan, kun menin kilpirauhasten poistoon Meilahteen. 20.10 kävin Meilahdessa leikkauksen suunnittelussa ja varmistettiin leikkauskelpoisuus. 22.10 oli etelä-Suomessa"isäpuoleni" hautajaiset ja 30.10 menin taas sydänkontrolliin  Meilahteen. 2.11. oli OYS:ssa hammaslääkärikontrolli ja otettiin suun röntgenkuvat. Siirrokkaiden ja hyljinnänestolääkkeitä käyttävien tulee käydä säännöllisesti hammaslääkärillä tarkistuttamassa hampaiden kunto. 

Ensimmäistä joulun odotuksen
hetkiä ennen reissua. 

Ja lopulta 10.11 lähdimme jälleen mieheni kanssa Meilahteen, jossa 11.11 leikattiin molemmat kilpirauhaset pois. Aluksi oli tarkoitus, että toimenpide tehdään niin, että ensin poistetaan vain toinen kilpirauhanen ja siitä patologi kiireellisenä tarkistaa, että onko varmasti kyseessä syöpä. Kuitenkin leikkauksen aikana oli päätetty poistaa molemmat samalla kertaa, koska minua ei voitu sydämen vuoksi pitää niin pitkään nukutettuna. Ennen nukutusta tahdistinlääkäri kävi laittamassa tahdistimeni pakkomoodiin leikkauksen ajaksi ja leikkauksen jälkeen sitten palauttamassa takaisin entisille asetuksille. Leikkaus meni hyvin ja minut siirrettiin osastolle tarkkailuun. Leikkauksen yhteydessä oli vasen äänihuuleni halvaantunut, sydämensiirron yhteydessä halvaantui oikean puolen äänihuuli. Nyt kuitenkin pystyin puhumaan ja kohtalaisen hyvin myös nielemään. Kilpirauhasen poiston jälkeen seurataan osastolla ensimmäinen yö ja yleensä seuraavana päivänä pääsee kotiutumaan. Minulla kuitenkin oli hieman turvotusta kaulalla ja lääkäri olisi halunnut pitää minut vielä toisen yön osastolla. Pyysin kuitenkin päästä lähellä olevaan potilashotelliin yöksi, koska puolisoni oli myös hotellilla odottamassa minun kotiutumistani ja pääsisimme tarvittaessa nopeasti sairaalalle. Sain luvan lähteä ja kaikki meni hyvin.

Ennen leikkausta kävin taas läpi kaiken mahdollisen, mitä leikkauksen aikana voi tapahtua. Miten sydän kestää nukutuksen, heräänkö normaalisti vai käykö niinkuin siirron jälkeen, että minua on vaikea saada hereille, tuleeko mahdollisesti leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Mietin, että minkälaista elämä on kilpirauhasten poiston jälkeen. Olin kyllä lukenut turvallisista lähteistä tietoa, mutta ihmisen mielikuvitus on joskus niin hurja, että siinä ei ole järjen hiventäkään. Loppujen lopuksi olin kuitenkin rauhallinen ja luottavainen hyvän hoidon äärellä.

Leikkauksen jälkeen

Meillä oli suunnitelma, että viikon päästä leikkauksesta menisimme Ruissaloon vertaisviikonloppuun, mutta nyt minun täytyi todeta, että voimavarani eivät siihen riittäneet. Ja hyvä oli, että emme lähteneet, sillä sain Meilahden reissulla flunssan. Lisäksi keväällä alkaneet kivut olivat edelleenkin jäätävät. Varasin ajan terveyskeskukseen lääkärille. Minulta kuvattiin molemmat olkapäät, kaularanka ja kädet ranteesta sorminiveliin. Oikeassa olkanivelessä oli hieman kulumaa samoin sormien nivelissä. Mutta nämä eivät selittäneet kokemaani kipua. Sain kuitenkin Panadolia vahvemman kipulääkkeen, jonka avulla saatoin viimeinkin nukkua yöni kohtalaisen hyvin. En mielelläni käytä ylimääräisiä lääkkeitä, niinpä tämänkin kanssa tein niin, että otin viikossa vain muutamina iltoina lääkkeen. Tämä kuitenkin auttoi jaksamaan ja sietämään kipua. Sain myös lähetteen reumalääkärille ja siellä todettiin, että ei ole reumaa, mutta kivut saattavat olla sarkoidoosista tai laaja-alaisista leikkaustoimenpiteistä johtuvia. Tämä oli hyvin järkeenkäypää, koska sydämessäni oli ollut sarkoidoosi.