Sarkoidoosista tuplajättipotti

Jos kerran

minut on tuotu

jo tähän asti

tälle pysäkille

Niin enkö luottaisi siihen

että jatkonkin on 

on joku katsonut

etten ole

myöhässä mistään

minne ikinä olenkaan 

menossa

-Kesken Elina Salminen

Päivitykset tulee vähän hitaanlaisesti, kun väsy painaa. Mutta tarina jatkuu omaan tahtiinsa voimien mukaan. 

Perjantaina 2.1. 2026 tehtiin angiografia eli tutkittiin sepelvaltimot. Huojennus oli valtava, sillä infarktia ei ollut ja verenvirtaus oli aavistuksen parantunut. Yksi diagnoosi oli nyt poissuljettu. Jäljellä hyljintä tai sarkoidoosi. 

Alustava tulos biopsioista oli tullut ja siinä oli näkynyt sarkoidoosiin sopivia granuloomasoluja. Maanantaina erikoispatologi palaisi töihin ja varmistaa tuloksen. Hyljinnästä ei enää puhuttu mitään eli sitä tämä ei todennäköisesti ollut. Vielä piti viikonloppu jännittää vaikka mielessäni tiesin vastauksen.

Maanantaina 5.1.26 tehtiin kilpirauhasen magneettikuvaus. Kilpirauhasethan minulta on poistettu syövän vuoksi, mutta nyt tarkastettiin ultrassa mahdollisesti näkynyt kasvaimen uusiutuminen. 

Iltapäivällä lääkäri kävi kierrolla ja kertoi, että sarkoidoosin uusiutuminen on varmistunut sydämestä otetuista koepaloista ja kotiin pääsen vasta, kun tahdistin vaihdetaan iskevään tahdistimeen. Toimenpide tehdään sitten, kun saadaan sovittua tahdistimen laitevalmistajan edustaja paikalle eli loppuviikosta tai seuraavalla viikolla alkuviikosta. Samalla tuli tieto, että hyljintää ei ole sydämessä, mikä sinänsä on hyvä asia. 

8.1.26 kävi "omalääkärini"  pyynnöstäni keskustelemassa sarkoidoosin jatkohoidosta ja kerroin olevani katkera, ettei syksyllä alettu Helsingin lääkärin ohjeistuksesta huolimatta tutkimaan sarkoidoosin mahdollisuutta. Tuolloin oli troponiini arvot lähteneet nousuun ja tarkistin kirjauksista, että siirron jälkeen ne olivat olleet täysin normaalit. Myös rytmihäiriötuntemukset ja ylävatsatuntemukset mielestäni tukivat sarkoidoosin uusiutumista, mutta koska siirtosydämessä ei ole tuntoaistia, niin nämäkin tuntemukset ohitettiin. Kävimme asiallisen hyvän keskustelun ja päätin, että asialle ei enää voi mitään, joten keskityn nyt kasaamaan itseni ja toipumiseeni. 

Iskevä tahdistimen vaihto sovittiin seuraavalle viikolle 13.1.26. Jouduin olemaan 14.1 saakka osastolla. Kilpirauhasen magneettikuvissa ei näkynyt kasvainta, mutta syöpäverikokeet ovat koholla, joten vapautusta siitä ei tullut. Nyt kuitenkin hoidetaan ensin sydän kuntoon ja sitten vasta mietitään kilpirauhasen asiat.

Ennen kotiinlähtöä tiputeltiin vielä osteoporoosilääkettä, joka vaikuttaa vuoden. Siinä on vaan ikävä puoli, että se vaikuttaa jostakin kumman syystä hampaisiin ja leukaluihin heikentävästi eli on pidettävä hyvä huoli hampaista. Ajattelin ostaa ultraääni hammasharjan, kun tahdistinvalmistajan edustaja sanoi, ettei se käytöstä ole haittaa tahdistimelle. 

Ulkona luonto on tarjonnut parastaan ja olen saanut ikkunasta ihailla kauneutta. Kävin myös vähän kuvailemassakin. Pikkulintuset ovat ilahduttaneet ruokintapaikoilla, mutta niitä en ole saanut ikuistettua. Elämä jatkuu pienin ympyröin ja hiljalleen toipuen. Kiirettä ei ole.