Kuuletko

 

Vielä ne laulavat pienoiset linnut,

kun niillä on laulajan taito.

Kauniina kuuluu hentoiset soinnut,

sävel niin kaunis ja aito.

Vielä ne soittavat kuohuvat kosket,

vapaina vesiä laulattaa.

Tytöillä hehkuu punaisina posket

kun nuoret poijjat naurattaa.

Kevyesti kulkevat tyttösten koivet,

kun murhe ei mieltä paina,

voi kunpa nuo neitoset nuoret

säilyisi viattomina aina.

Kesä se on nuorille kaunista aikaa,

yhdessä heilastella,

nauttia nuoruuden hurman taikaa

ja varkain suukotella.

Kyllä se koittaa arkinen aika

ja murhe voi mieltä painaa,

voipipa sitten vanhana aina,

muistella nuoruuden aikaa.

Kuuluuko, no eipä tahdo kuulua ja jos läheisiltä kysyy niin varma vastaus on, ettei kuulu. Minulla on pienestä pitäen ollut vähän huono kuulo. En ole koskaan kuullut heinäsirkkojen siritystä enkä kaikkien lintujen laulua. Korkeat äänet ovat olleet minun vaikeus, mutta matalat äänet olen kuullut oikeinkin hyvin. Siitä on jo ainakin kymmenen vuotta, kun yksi lastenlapsistani kysyi minulta; "oletko sinä mummi jo mennyt siihen kuulolaite jonoon?" En kuullut kunnolla, kun hän keskusteli autossa kanssani. No nyt lopulta sitten menin tutkimuksiin ja siihen oli syynä se, että vielä ihan äskettäin kuulin hyvin pyykkikoneemme lopetusäänen, mutta nyt en sitä enää toiseen huoneeseen kuule. 

Varasin siis ajan kuulontutkijalle, joka ammattitaitoisesti testasi kuuloni. Ja hups, sehän oli todella huono. Matalat äänet kuulen vielä ihan kohtuudella, mutta puhealue on selkeästi alentunut ja korkeat äänet aivan hurjasti. Taisi joku alue olla 70 desipeliä. Kuulontutkija ohjasi varaamaan ajan työterveyslääkärille, joka tekee lähetteen korva ja kurkkutautien lääkärille, josta saa sitten lähetteen takaisin kuulontutkijalle kuulokojeiden rakentamista varten. Minusta tämä työterveyslääkärillä käynti on lääkäreiden työajan hukkaamista, koska kuulontutkija voisi aivan hyvin ohjata selkeät tapaukset suoraan korva- ja kurkkutautien lääkärille. Hänellä on aivan varmasti hyvä ammattipätevyys tulkita kuulokäyrät oikein.

Niin minusta sitten tulee kuulokojeiden käyttäjä ja saan todennäköisesti kuulokojeen molempiin korviini jo työni vuoksi. Onnekseni minulla on kokemusta kuulokojeista työelämästä. Olen yli kaksikymmentä vuotta tehnyt töitä vanhuspuolella ja hehän, jos ketkä ovat kuulokojeiden käyttäjiä. Se mummojen ja pappojen korvissa nähty kuulokoje on kehittynyt valtavasti ja vaihtoehtoja on useita. Kuulontutkija aikoi tehdä minulle söpöt napit korviini. Nehän on nykyään kuin koruja. 

Tiedän, että joudun varmaan pitkään totuttelemaan näihin laitteisiin. Alkuun kaikki äänet ovat varmasti häiritseviä ja uskoisin, että uusi äänimaailma voi jopa väsyttää. Minulla kyllä soi ja vinkuu nytkin koko ajan korvissa, että eipä kuuri hiljaista hetkeä ole. Mielenkiinnolla odotan, että jääkö tuo vinkuna kuulokojeiden myötä pois. Puoliso varmasti kiittää, kun vihdoinkin voidaan katsella televisiota normaalilla äänentaajuudella, samoin kuunnella musiikkia. Autossa musiikin kuuntelu on ollut ongelmallista, kun auton hurinan vuoksi en ole saanut oikein selvää musiikista. Muistan kuinka tansseissa aikanaan tanssittaja jutteli minulle ja minä vain nyökkäilin ja vastasin ihan mitä sattuu, kun en saanut selvää puheesta. Tätä on myöhemmin sattunut muulloinkin. Aina ei jaksa kysellä, että mitä sinä sanoit vaan on helpompi vastata vähän sinnepäin.

 

Onnekseni kuulen kuinka kesä tulee kohisten ja aurinkoiset säät ovat alkaneet helliä meitä pitkän pimeyden jälkeen. Pieni vesisade ei olisi nyt pahitteeksi, jotta kasvu lähtisi kunnolla käyntiin oikein ihanaa ja lämpöistä alkukesää lukijoilleni. 

Äiti

Tahdotko nähdä

ihmeen kauniin kuvan,

äiti ja lapsi kun istuvat

portailla tuvan.

Mitäpä lapsen

äidille kuiskaavan luulet,

noin kun on kirkas katse

ja hymyssä huulet?

Oi, hän oppinut

yhden sanan on vasta,

sitä ei lakkaa kyyhkynen

kujertamasta.

Sanaan siihen

liittyy kaikki, mi hyvää,

kaikki mi maassa on kaunista,

tunnetta syvää.

Äiti, oi, äiti,

maailman kaunein sana –

se sointuu kuin ihana sävel

lapsen lausumana. 

-Immi Hellen

Äideistä on kirjoitettu paljon runoja ja tehty lauluja, varmasti ihan ansaitusti. Tämä on minusta yksi kaunemmista runoista, joita olen kuullut. Muistan, kuinka äidilläni oli myös tapana istahtaa ulkorappusille kesäisenä päivänä ja kuunnella lintujen laulua. Aina siinä joku meistä lapsista pyöri äidin helmoissa myös. 

Kun ajattelen äitiäni, nousee ensimmäisenä mieleen lämmin syli. Olin äidin tyttö ja muistan, kuinka vielä isona tyttönä istuin äidin sylissä. Nukuin myös äidin vieressä pitkään ja saan vieläkin välillä kuulla siitä sisaruksiltani. Äitini oli lempeä ihminen, jolla oli suuri sydän. Äiti oli lapsirakas ja täytyi ollakin, kun sai neljätoista lasta ja lopulta kasvatti meidät yksin isän kuoltua. Näin aikuisena saa monesti ihmetellä, mistä ihmeestä hän sai voimaa kaikkeen, kun elämä antoi runsaasti vastoinkäymisiä hänen tielleen. Kunpa olisin saanut edes hippusen siitä kärsivällisyydestä ja lempeydestä, mutta luulen, että se on katoavaa kansanperinnettä.

 

Kotiportaat

Yksi äidin työmaista

 

Sitä kärsivällisyyttä ja lempeyttä olisin tarvinnut monta kertaa omien viiden lapsen kanssa. Ajattelen kuitenkin, että niillä eväillä, jotka elämä antoi minulle, olen tehnyt parhaani. Kun katson elämää taaksepäin, niin kyllä ne parhaat ja rakkaimmat hetket olivat silloin, kun lapset oli pieniä ja sain touhuta heidän kanssaan kaikenlaisia asioita. Nautin joskus joistakin leikeistä enemmän kuin lapseni, koska omassa lapsuudessa ei juuri leluja ja pelejä ollut. Pääsin lukemaan ihanasti kuvitettuja satukirjoja ja laulamaan sydämeni kyllyydestä yleisölle, joka kuunteli ja eläytyi mukanani.

 

 

Suvun juurilla, hiljaista kansaa

Nyt olen kahdentoista lapsen mummi ja saan nauttia heidän parhaista puolistaan. Mikään ei ole kauniimpaa, kuin kädet ojossa syliin tuleva lapsi, joka kohti tullessaan huutelee mummia. Ne sanat ja sävelet ovat mannaa mummin sydämelle.

 

Sunnuntaina vietetään äitienpäivää ja välillä tuntuu ihmeelliseltä ajatukselta, että kaikki tyttäreni ovat myös jo äitejä. On ihanaa saada seurata heidän äitiyttään ja olla mukana seuraavan sukupolven elämässä. Tunnen suurta lämpöä, kun he keskenään jakavat elämän haasteita ja tukevat toisiaan. Koen myös, että saan välillä olla se aikuinen, jolta kysytään neuvoa ja opastusta. Toki toisinaan, ehkä liiankin usein tarjoan neuvoja ilman pyyntöjäkin. Siinäpä vielä on oppimisen paikka kuulla ja kuunnella, tarjota neuvoa vasta, kun kysytään. 

Ylpeänä voin toivottaa tytärten perheille ja kaikille teille lukijoille oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää. 

Hän kerran oli nuori, kaunis niin

ja uskoi omiin unelmiin.

Saiko elää onnellisen elämän,

kenties vielä vähän enemmän.

Saiko tehdä sen,

mikä tarkoitus on ihmisen.

Luoda uutta maailmaan,

saada aikaan parempaa.

Vaiko raskaan tehtävän,

sai kohtalokseen hän,

haasteet nuoruutensa nää,

veikö halun elämään.

Kun katson silmiin vanhuksen,

näen silmissänsä kyynelen.

Tartun käteen hauraaseen,

pyyhin silmäkulman veen.

Vanhus syvään huokaisee,

vielä viime matkan teen.

Voiko lähteä täältä kauniimmin,

kuin huokaisten ylös rukouksin.

Matkakuumetta

Minä kurkoitin tähtiin,

unelmoin suuria,

olin elämäni prinsessa, joka

uskoi onnellisiin loppuihin.

Jossakin etsii prinssi prinsessaansa

 antaakseen rakkautensa 

ja puoli valtakuntaa, 

näin minä uskoin.

Sitten piru istui orrella,

näytti kuinka kiiltävä pinta ei ole kultaa,

prinssi ei ratsasta valkealla ratsulla,

linnat ja kartanot ovat rapistuvia kolkkoja

 asumuksia.

Ihmiset ovat häikäilemättömiä hyväksi

 käyttäjiä.

Unelmat rapisivat,

tilalle tuli totuus elämästä,

jossa unelmoinnit muuttuvat 

raskaaksi raatamiseksi, 

selviytymiseksi jokaisesta päivästä,

 ränsistyneen katon alla ei ole unelmia.

On se tuo ihmismieli ihmeellinen kaikkinensa. Olen päässyt elämäni aikana matkustelemaan jonkin verran kotimaassa ja ulkomailla. Silloin, kun sairastuin olin varma, että en enää koskaan haaveile ulkomaanmatkoista ja kotimaassakin matkustaisin lähinnä lasten luona. Ja näin se oikeastaan on mennytkin, mutta kuinka ollakaan...

Pariisissa

Jouduin hankkimaan passin työpaikan varmennekorttia varten. Vielä, kun tilasin passin ja kävin kuvassa ajattelin, miten turhaa on hankkia se ainoastaan henkilöllisyyteni todistamiseen. Alkuviikosta sain sitten tuoreen passin käteeni ja simsalabim, minuun iski matkakuume. Aloin puhumaan puolisolle ja lapsilleni, että oishan se mukava vielä käydä jossakin lämpimässä.

Australiassa Miss Marplen teehuone

Toki jokin pieni haave on kytenyt jo aikaisemminkin, koska kysyin maaliskuussa kardiologilta kestäisikö tämä uusi sydän matkustamisen ja uskaltaisinko terveyden puolesta lähtemään jopa ulkomaillekin. Kardiologi kehotti nauttimaan elämästä ja antoi luvan matkustamiselle, kunhan kohdemaa on hygieniatasoltaan turvallinen ja muistan itse noudattaa hyvää ruoka hygieniaa. Ja välttää, auringon ottoa.

Sitten kun aloin vähän vakavemmin miettiä, mihin voitaisiin mennä iski pelko pirulainen. Entä jos sydän ei kestäkään lentämistä, jos joudunkin ulkomailla sairaalaan, jos lentokone putoaa, jos, jos, jos. Ihan kaikkea voi sattua juuri minun kohdallani. 

Kaipaisin niin itselleni elämisen rohkeutta ja uskallusta tarttua mielenkiintoisiin asioihin ilman turhaa pelkoa. Omat lapset eivät tätä luonnetta ole perineet, vaan ovat reippaasti tarttuneet uusiin haasteisiin ja rohkeasti lähteneet tutkimaan, mitä maailma heille tarjoaa. Ja minä olen kotona pelännyt ja rukoillut, että kaikki menee hyvin. Tässäpä sitä on taas pähkäiltävää pienellä ihmisellä. Katsotaan, mihin heinäkuun kesäloma vie kotimaassa. 

Hollanti