Kilpirauhasten poiston jälkeen alkoi jälleen joulun odotus. Radiojodihoito oli tulossa maaliskuulla, mutta päätin nauttia joulusta ja unohtaa hetkeksi sairaudet. Vaikka eihän niitä voi unohtaa, ne ovat osa minua, mutta päätin elää sovussa niiden kanssa. Onnekseni joulukuussa oli myös rauhallista sen suhteen, että ei ollut laboratorio- eikä lääkärikäyntejä. Pääsin siis nauttimaan täysin siemauksin joulutunnelmasta.
Ennen joulua oli paljon iloisia asioita. Voitin Puoli seitsemän ohjeman arpajaisissa Ulla Tapanisen tuunaamat kynttilät, saatiin olla lapsenlikkana kahden tyttären perheessä ja leivoin herkkuja jouluksi. Minäkin jaksoin kun en huhkinut kerralla paljoa. Sitten oli ne perinteiset adventtikalentereiden kuvaamiset ja avaamiset lasten perheissä. Aloin kirjoittamaan lastenlapsille joulukalenteri runoa ja laitoin heille päivittäin jatkorunon. Uskollisesti osa luki ne alusta loppuun, osa ei selvästikään ole tullut mummiinsa runojen ystävänä. Ja näin se on hyvä, että ollaan vähän erilaisia persoonia.
Pikkuinen tonttu-ukko hyppeli näin,
sillä oli tossut väärinpäin,
se iloisesti naureskeli kulkiessaan,
ei haitannut tossut ollenkaan.
〰〰
Se ikkunoiden takana kurkisteli
ja pienillä jaloillaan hassutteli,
ei arvannut sitä laisinkaan,
että hänet joku voi nähdä ikkunastaan.
Nostalgisia pikkujoulukortteja
Isommilta lastenlapsilta koitin pyydellä, että tekisivät minulle lumiukon pihalle, mutta ei se heitä oikein innostanut. Ihailin sitten naapurissa asuvan tyttäreni pihalla olevaa lumiukkoa ja ensitalvena ryöjään itse tekemään omalle pihalle kaikkea mukavaa lumesta. Ihan parasta liikuntaa, kun saa kieriskellä lumessa ja heitellä lasten kanssa lumipalloja.
Ja kuinka ollakkaan, tulihan se kuumetauti keuhko-oireineen itse kullekin. Koronatestejä tehtiin urakalla, mutta ei onneksi ollut sitä sorttia sairastaminen vaikka oireet olisivat siihen sopineet. Osa sairasti ennen joulua, osa joulupyhien jälkeen. Saatiin taas jännätä, pääseekö joulun juhlijat tulemaan mummilaan. Yhdelle 2-vuotiaalle piti soittaa joulun jälkeen jopa ambulanssi, kun kuume oli 40.2 kainalosta ja hengitys oli vaikeaa. Onneksi lopulta kuumelääke auttoi ja tilanne rauhoittui.
Oli iso-mummi jo aikoinaan,
katsellut tuvan ikkunan taa.
Nähnyt pienen tontun kulkevan,
kirjaa kainalossaan kantavan.
Siihen merkinnyt oli hän kirjaimin,
nimet kaikkien naapurin lastenkin.
Toinen jännityksen aihe on aina, että saadaanko valkea joulu. Molemmat saatiin ja kuusikin koristeltiin aatonaattona. Ehdittiin myös näkemään, kun joulupukki lähtee korvatunturilta. Aattoilta se on meillä yhtä huisketta, kuten oikeastaan koko joulunaika. Vaikka se väsyttääkin välillä, niin en millään tästä ihanuudesta luopuisi. Aamulla osa aikuisista nukkuu pitkään ja me papan kanssa laittelemme lapsille aamupalaa, päivällä pelataan pelejä ja tutkitaan joululahjoja, iltapäivällä laitetaan porukalla ruoka ja katetaan joulupöytä kauniisti, illalla sitten puoleen yöhön saakka pelaillaan lautapelejä. Nämä on niitä muistoja, jotka talletetaan sydämeen, minäkin uuteen sydämeeni.
Oli pappa aamulla yksinään,
Kas, mikähän vilahti takana parren,
otti seinän viereltä luudan varren,
kun peljästyi kovin vierasta,
pientä kulkijaa parrakasta.
〰
Tämä pieni parrakas kulkija,
kertoi olevansa joulupukin avustaja,
heitä tontuiksi kotona kutsuttiin,
se korvatunturin kieltä on luulen niin.
〰
Oli pukki avukseen pyytänyt heitä,
tarkkailemaan lasten ja aikuisten teitä,
nimet kaikkien kirjaan kirjoitettiin,
niiden perusteella lahjat jaettiin
Tyttärentyttäreni oli ollut ennen joulua huolissaan, että onko hän ollut tuhmana ja jos joulupukki ei tuo hänelle aattona lahjoja. Mikä murhe kuusi vuotiaalla. Kirjoitin hänelle oman säkeistön runoon tuomaan lohtua. Ja aattoiltana kysyin joulupukilta olivatko tontut tuoneet viestiä onko tämä tyttö ollut kiltisti. Kun joulupukki totesi, että tontut olivat tuoneet terveisiä, että tyttö on ollut kiltisti ja käyttäytynyt hyvin, olisittepa olleet näkemässä sen riemun, kun hän isolleveljelleen kiljaisi, että sinähän valehtelit, minä olin ollut kiltisti.
Jouluaattona yhdessä liikutaan,
jokaista lasta lahjoin muistetaan,
ei tuhmia lapsia ole olemassakaan,
on vain erilaisia luonteiltaan.
〰
Mummi katsoi lapsia silmin kyyneltyvin,
miten onnellinen olla saan, kun kaikki on hyvin.
Meillä kotona monta on kilttiä lasta,
heistä yksi on ihan vauva vasta.
Uusivuosi otettiin vastaan puolisoni kanssa kahdestaan, varmaan ensimmäistä kertaa avioliittomme aikana. Onneksi poika ja miniä kävivät kuitenkin syömässä meidän seurana. Olimme koko perheen kanssa jutelleet, että toivottavasti vuosi 2023 tuo meille jo jotakin hyvää kaikkien vastoinkäymisten vastapainoksi. Sitä jäimme odottelemaan. Minä aloin odottelemaan radiojodihoitoon aikaa toiveikkaana, että syöpä saadaan nujerrettua.
 |
| Jouluksi hyvää herkkusuille |
Kuvassa oleva runo:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti