Viimeviikolla kävimme sydän ja keuhkosiirrokkaiden sekä läheisten kanssa retkeilemässä ja makkaran paistossa. Vertaistuen voimaa ei voi liiaksi korostaa. Välillä vaihdetaan kuulumisia, miten tällä hetkellä menee itse kullakin, mutta kyllä ne jutut on enimmäkseen ihan muuta kuin sairastamista. Kun me kokoonnumme, siellä yleensä puhe ja nauru raikaa. Saamme voimaa yhdessäolosta ja jaksetaan taas arjen tuomia haasteita.
Työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti oli kyllä oikea ratkaisu ja se tunne on vain vahvistunut päivä päivältä. Ja kuten sanotaan, niin eläkeläisenä on kiireet lisääntynyt. On tullut semmoinen elämän nälkä ja haluaa tehdä ja kokea kaiken jälkeen niin paljon asioita. Monenlaisia suunnitelmia ja unelmia on toteutumassa, mutta niistä sitten joskus myöhemmin kirjoitan, kun näen ovatko toteutumisen väärtejä.
Ja eikö se ole kumma, kun kokee iloa ja elämisen riemua, niin eiköhän ole pään sisällä joku varoitus liikaa innostumisesta. Vanhat sananparret siellä kolkuttelee, että itku pitkästä ilosta, kyllä sitä nyt nauretaan ja aamulla sitten itketään jne. Pelko siitä, että kohta tämä taas romahtaa, varoittaa nauttimasta täysin rinnoin kaikesta hyvästä. En kuitenkaan anna sille nyt valtaa vaan nautin elämästä näillä eväillä ja voimavaroilla, mitkä tällä hetkellä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti