Jännän äärellä

 Kotimetsä

 Olen matkalla lapsuuden maisemiin,

uni hellästi matkaan mun laittoi.

Kotimetsiin, kauniisiin rakkaisiin,

kevein mielin matkaani saattoi.

 

Lumi harsollaan peittelee kuuset nuo,

majan juurelleen tahdon laittaa,

kuusenoksat lempeän lämmön suo,

siellä suojassa uni maittaa,

 

Näen kauniina loistavan auringon,

kevätsäteillään valoa luopi,

oma pesä kun juurella kuusen on,

se turvaisan olon suopi,

 

Unen läpi voin kuulla mä kaunoisen,

linnun laulun oksilla puiden,

tunnen poskella tuulen henkäyksen,

äänet kuuluvat herkästi soiden.

 

Kuinka tunnenkaan tuoksun tuon talvisen,

jota lapsena tunsin ma silloin,

kun yhdessä siskojen, veikkojen

me leikittiin metsässä illoin,

Voin melkeinpä kuulla kutsuvan,

rakkaan äidin lapsia luokseen,

tunnen syömmessäin ison ikävän,

silmäkulmassa kyynel juoksee,

En tahtoisi pois tätä unta antaa,

tahdon olla viel´ pienen tovin,

se pienoinen tyttönen kuusen alla, 

jolla kotiin on ikävä kovin.

 

Tänään minusta on tuntunut juuri tuolta kuin runossa kirjoitan; tahtoisin olla se pienoinen tyttönen, joka huolettomana sai leikkiä lapsuuden leikkejä. Mutta nyt pitää tunnustaa, että jännittää enemmän kuin pitkiin aikoihin. Olen tavallaan uuden edessä vaikkakin vanhan äärellä. Olen sopinut lääkärin ja työnantajani kanssa, että lähes viiden vuoden sairausloman ja kuntoutustuella olon jälkeen kokeilen palata takaisin työelämään työkokeilun kautta. Keväällä aloin tätä suunnittelemaan ja juttelin asiasta sydänlääkärini kanssa, että olisiko se mahdollista syksyllä, kun sydän- ja kilpirauhaskontrollit ovat ohitse. Sovittiin, että voin kokeilla maksimissaan osa-aikaista ja fyysisesti kevyttä työtä. Olin ennen sairastumistani tehnyt ikäihmisten, omaishoitajien, leskeytyneiden jne. terveystarkastuksia, ollut muistihoitajana sekä neuvonta ja palveluohjaajana, mitkä sinänsä eivät ole fyysisesti raskasta työtä, mutta vaatii paljon keskittymistä. Työ ikäihmisten parissa on ollut aina minulle mieluisaa, mutta nyt koen terveystarkastukset henkisesti raskaiksi siksi, että se on lähes terapeuttista työtä, kuunnella, kannustaa ja rohkaista raskaissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä jaksamaan eteenpäin, kun omatkin voimavarat ovat rajalliset. 

Varasin ajan työterveyslääkärille huhtikuulla työkokeiluasian eteenpäin viemiseksi. Tällöin sovittiin, että käyn vielä kesäkuussa sydänkontrollissa ja sen jälkeen varaan uudelleen ajan työterveyslääkärille, jolloin laitetaan työkokeiluasia vireille. Sovittiin myös, että otan myös yhteyttä työnantajaani ja varmistan, että työkokeilu on mahdollista. Esimiehen kanssa tavattiin toukokuussa ja hän suhtautui myönteisesti työkokeilun aloittamiseen ja vähän jo mietittiin tulevia työkuvioita työkokeilun jälkeen. Kesäkuussa minulla oli Meilahdessa sydänkontrolli ja todettiin sydämessä olevan kaikki hyvin. Kesäkuun lopussa kävin työterveyslääkärillä työkokeilu asiassa ja päätettiin, että haetaan työkokeilua alkavaksi lokakuun alusta kolme kuukautta, jonka jälkeen aloitan työt osa-aikaisesti, jos työkokeilu onnistuu. 

Täytin Kevalle hakemuksen työkokeilusta ja työterveyslääkäri laittoi lausunnon terveydentilastani. Sain pian myönteisen päätöksen ja varasin työterveyteen ajan kolmikantaneuvottelua varten syyskuun alkupuolelle. Tässä neuvottelussa sovittiin työkokeilun tehtävät ja tavoitteet. Laitoin nämä vielä Kevalle tiedoksi ja lääkäri toimitti muistion neuvottelusta. Lopullinen päätös Kevalta tuli nopeasti ja nyt olen sitten maanantaina 2.10. aloittamassa työkokeilun. Suunnitelmissa on aloittaa neuvonta- ja palveluohjauksessa puhelimeen vastaajana. Koska olen ollut monta vuotta pois työelämästä, joudun alkuun opettelemaan työrytmin, työhön liittyvät asiat, kuten tietokoneen ohjelmat, jotka ovat muuttuneet poissa ollessani, hankkimaan salasanat, avaimet jne. Lisäksi täytyy perehtyä sosiaalipuolen palveluihin, koska kriteerit hoitoon pääsyyn ovat muuttuneet ja palvelun tuottajat ovat lisääntyneet. Paljon asiaa täytyy oppia kolmessa kuukaudessa, mutta pohjat työhön ovat jo olemassa. 

 

 

 

Miltä minusta tuntuu palata töihin? Sen pienoisen tyttösen on nyt aika palata aikuisen rooliin ja sorvin ääreen  vaikka jännittääkin kovasti. Työpaikallani on lähes kaikki ihmiset vaihtuneet ja uusiin tutustumisessa on oma jännityksensä. Myös työrytmiin palaamisessa on haasteensa. Aamut ovat minulle edelleen vaikeita ja nyt pitää rytmi kääntää aamupainotteiseksi. Huolettaa myös se, että miten opin asioita pitkän poissaolon jälkeen. Kaikki tämä jännittää ja huolettaa, mutta myös odotan sitä, että elämään tulee tietty rytmi vaikka koen myös menettäväni tietynlaisen vapauden. Menot täytyy nyt suunnitella viikonlopuille. Onneksi minulla on jäljellä pitämättömiä lomapäiviä, että saan kesällä pitää vähän lomaa.