Syksy ja syöpä

 Iltojen viilentyessä

 käperryn tiukasti takkini sisään, 

mahdollisimman pieneksi.

Kylmä ei löydä minua,

eikä hallan huurut pistele käsivarsiini.

Pelloilla usva peittelee laonneet viljat,

joita maamiehen voimat eivät jaksaneet

aittoihin koota.

Syksy on kuin kuoleman kohtaaminen,

kaikki näyttää lopulliselta ja surulliselta.

Kesän jäljiltä on muistona muutama

 sinnikäs kukkija pihan penkissä,

muistona eletystä elämästä. 

5.7.22 tehtiin se kilpirauhasen ultraäänitutkimus ja otettiin ohutneulanäyte kilpirauhasesta. Odottelin vastausta, mutta sitä ei kuulunut vaikka sen piti kesän aikana mahdollisesti joutua nopeammin. Soitin vastauksesta heinäkuun lopulla lähettävälle poliklinikalle. Vastaus oli tullut, mutta lääkäri ei ollut sitä vielä katsonut. Pyysin osastosihteeriä kertomaan lääkärille terveiset, että kun hän katsoo tulokset, haluan hänen soittavan vastauksen minulle, olipa tulos mikä tahansa. 

Kun vastausta ei edelleenkään kuulunut eikä näkynyt omakannassa, soitin 2.8 poliklinikalle ja kyselin vastauksen perään. Osastosihteerin mukaan vastaus oli tullut, mutta lääkäri ei aikonut soittaa minulle ja asia ei hänen mukaansa tarvitse jatkotoimenpiteitä. Olin aivan maahan lyötynä lääkärin tylystä vastauksesta. Pyysin osastosihteeriä lukemaan lausunnon minulle. Koska ultran tehnyt lääkäri oli suositellut uuden näytteen ottoa, jos tulos on negatiivinen, mitä se ei ollut, jäin pohtimaan jatkoja. Mietin jonkin aikaa asiaa ja otin yhteyttä Meilahteen elinsiirtokoordinaattorille ja kerroin tilanteen. Koska oma lääkärini oli vielä tuolloin lomalla, koordinaattori aikoi heti ottaa asian puheeksi lääkärin palattua töihin. Lääkäri soittikin muutaman päivän kuluttua ja kertoi tilanneensa ohutneulanäytteet Meilahteen kilpirauhasiin erikoistuneelle patologille tutkittavaksi. 

Kun asia oli jo Meilahdessa hoidettavana, tuli 1.9.22 omakantaan teksti siltä lääkäriltä, joka ei aikonut soittaa minulle. Hänen päätelmänsä oli, että kasvain oli merkitykseltään määrittelemätön atypia, joka tarkoittaa solujen tai solutumien lievää epänormaaliutta, jonka syynä on esimerkiksi tulehdus tai alkava kasvainprosessi. Huomioiden sarkoidoosi anamneesi ja siellä nähdyt monitumaiset jättisolut, hänen mukaansa voi olla kyseessä myös tulehdukseen liittyvä atypia. Tässä vaiheessa hänen mukaansa jatkotoimenpiteet sovittu Meilahden kanssa. No oli sovittu, kun itse olin asian huolehtinut, muuten ei jatkoja olisi ollut.

 

Syskuun puolivälissä Meilahden lääkäri soitti ja kertoi näytteen tulokset, että näytteiden perusteella minulla on papillaarinen kilpirauhasensyöpä ja tarvitaan molempien kilpirauhaslohkojen poistoleikkaus pikimmiten. Olin tämän aavistanut jo siitä asti, kun kävin ensimmäisissä tutkimuksissa. Minua suututti, että oman sairaalani lääkäri oli suhtautunut asiaan mielestäni välinpitämättömästi ja ylimielisesti. Eikä  tässä tilanteessa paljoa lohduttanut, kun minulle todettiin, että jos joku syöpä pitäisi valita niin tämä on paras mahdollinen. Minulle mikään syöpä ei ollut paras mahdollinen tässä tilanteessa, jossa kaikki toimenpiteet ovat riskejä sydämelle. Olin kuitenkin erittäin kiitollinen Meilahden lääkäreille siitä, että siellä asiat ovat hoituneet mutkattomasti koko sairaus matkani ajan ja niin nytkin. 

Kilpirauhaset päätettiin leikata Meilahdessa, jossa on kaikki valmiudet, jos leikkauksen aikana tulisi sydämen kanssa ongelmia. Muutaman päivän kuluttua syöpädiagnoosista minulle soitti kirurgi ja kertoi tulevasta toimenpiteestä ja sovittiin leikkausaika marraskuulle. Hän myös kertoi, ketä kaikkia toimenpiteessäni on mukana. Lisäksi sovittiin, että tulen Meilahteen kontrolliin ennen leikkausta, koska anestesialääkäri haluaa varmistaa nukutuskelpoisuuteni ennen toimenpidettä. Seuraavaksi soitti hoitaja meilahden syöpäpoliklinikalta ja kertoi kilpirauhassyövästä ja elämästä kilpirauhasen poiston jälkeen. Sain luvan soittaa hoitajalle milloin vain, jos jokin asia mietityttää tai huolettaa. Sama hoitaja soitti sitten uudemmankin kerran minulle eli hyvää huolta pidettiin. 

Miltä minusta tuntui, kun sain kuulla syöpädiagnoosistani? Olin surullinen ja mietin, että miten minä vielä tämänkin jaksan, mutta toisaalta tästä ehkä löytyi syy pitkään jatkuneelle yskälleni ja monille muille oireilleni. Kun pääsin ensi järkytyksestä ohi, kerroin asian perheelle ja tiesin, että he seisovat tämänkin erän taistelussa rinnallani, kuten tekivätkin. Liian raskaan taakan alle hekin ovat joutuneet minun kanssani. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että olin rauhallinen ja kaikki eteen tuleva oli pientä sen rinnalla, mitä olin jo kokenut. Ja näin se menee, että asiat suhteuttaa usein jo elettyyn elämään ja suhtautuu niihin sen mukaisesti.