tiistai 6. kesäkuuta 2023

Heinäkuu on hillakuu

Koivuissa on hiirenkorvat, 
kohta on kesä. 
Silloin kuljetaan kevein kengin,
hulmuavin helmoin ja
annetaan auringon lämmittää ihoa.
Talven synkistämät, 
nuutuneet ihmiset heräävät eloon 
vähän kerrallaan.
Hiljaisesta kansasta nousee ääniä,
joita talvella ei kuule.
Kesä on elämisen aikaa. 

Kesällä sitä ajattelee, että pöpöt on poissa ja saadaan nauttia lämpimistä päivistä ja yhdessä olosta. Meillä se kuitenkin meni niin, että aina kun yritettiin kokoontua porukalla niin joku oli sairaana. Koskaan ennen ei tämmöistä kulkutauti riesaa meillä ole ollut, mutta nyt oli. Saatiin kuitenkin sen verran porukka kasaan, että voitiin juhlistaa nuorimmaiseni ammattiin valmistumista. Juhlien jälkeisellä viikolla kuultiin, että ensimmäiset hillat olivat jo kypsiä, joten pakattiin auto, otettiin vävypoika mukaan ja lähdettiin puolison lapsuuskotiin hilloja poimimaan. Minulle se on ollut kova paikka, että en ole päässyt hillaan useampaan vuoteen, mutta puoliso ja vävy poimivat siitäkin edestä. 
 
 
Hillasatoa 2022

 
Heinäkuun puolivälissä meillä oli puolison sisarustapaaminen. Sinne tulee sisarukset puolisoineen ja heidän lapset perheineen, jotka pääsevät. Meillä on sovitut vastuut jokaisella sisaruksella. Minun tehtäväni on ollut tehdä kesän ensimmäinen täytekakku tapaamiseen. Ohjelmaakin on ollut kirpputorista huutokauppaan. Iltasella on pelailtu ja istuttu nuotiolla makkaran paistossa. Jälleen kerran minä kaaduin petin pohjalle kuumeessa ja vatsaoireissa. Eikä se ollut koronaa eikä vatsatautia. Kyllä tuntui kohtuuttomalta, kun olin vasta kuullut sairastavani sepelvaltimotautia, sydämen pumppausteho oli laskenut ja odottelin vastausta kilpirauhasen ohutneulanäytteestä. Siitä piti taas koota itsensä, että jaksaa eteenpäin. 
 
 

15.7.2022 oli kulunut vuosi sydämen siirrosta. Ensimmäinen vuosi on aina kriittisin siirron jälkeen. Kaiken ylläolevan keskellä olin kuitenkin onnellinen, että olin elossa ja toipumistakin oli tapahtunut alun vaikeuksista huolimatta. Tein sisarusjuhliin sydämensiirrosta muistuttavan täytekakun. Ei siitä hieno tullut, mutta se oli tehty juuri niillä voimilla, mitkä minulla silloin oli. Ja kakku maistui kyllä hyvältä kesän ensimmäisistä mansikoista tehtynä. 
Seuraavana viikonloppuna meille piti tulla tätini käymään tyttärensä kanssa lomareissulla. Tämäkin jouduttiin perumaan sairasteluni vuoksi. Loppukuusta puolisollani oli luokkakokous kotipaikkakunnallamme, niinpä jouduin sairastelustani huolimatta lähtemään mukaan mummilaan. Muutaman päivän päästä luokkakokouksesta puolisoni sairastui koronaan jo toisen kerran, mutta minulle tautia ei tullut. Ihmeesti säästyin taudeilta vaikka vastustuskykyni piti olla heikko hyljinnänestolääkkeiden vuoksi. Toki pesin ahkerasti käsiäni ja käytin kasvosuojaa julkisilla paikoilla liikkuessa. 
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Matkakuumetta

Minä kurkoitin tähtiin, unelmoin suuria, olin elämäni prinsessa, joka uskoi onnellisiin loppuihin. Jossakin etsii prinssi prinsessaansa  ant...