Kesäelämää 2022

 Aamulla herätessäni minä päätän,

tänään minä puhuttelen itseäni 

rakkaudella ja lempeästi,

hoidan kipeää sieluani.

Annan ajatusten virrata 

lämpimillä laineilla,

kevyen kesätuulen heiluttaessa

elämänpurtta tyventä kohti.

En anna sijaa ikäville ajatuksille.

Tänään on lepopäivä.

 

Toukokuun lopulla minulla oli jälleen aika työterveyslääkärille kuntoutustuen jatkon hakemiseksi. Meillä menikin aikaa, kun lääkäriä kiinnosti kuulla minun tarinaani. Hän ei ollut aiemmin hoitanut sydänsiirtopotilasta ja sydänsarkoidoosista oli tiennyt sen verran, että opiskeluaikana oli ollut teoriassa esimerkkitapaus sydänsarkoidoosipotilaasta. Eihän tämä minun sydänsiirtokaan ollut ihan tavallisimmasta päästä kaikkine rönsyineen. Kuntoutustukea haettiin nyt vuodeksi eteenpäin, koska niin moni asia oli vielä täysin kesken.

Kotona kesätyöt jäivät puolisoni kontolle, koska voimani eivät riittäneet vieläkään kotitöihin. Olin "hyvänä" työnjohtajana kuitenkin. Kesä oli minulle kaikinpuolin kuitenkin helpompaa aikaa, kun ei tarvinnut pukemisen kanssa taistella ja oli niin helppo piipahtaa ulkona vaikka talo kiertämässä. Joka päivä huomasi luonnossa muutoksia. Olin jo edellisenä syksynä kotiin palatessani yllättynyt, kuinka hyvä kukkien hoitaja mieheni oli ja samaa rataa hän jatkoi tämänkin kesän aikana. Kesän alussa meille syntyi jälleen yksi lapsenlapsi. Hän oli jo meille kymmenes, eli kymppipoika, kuten häntä kutsuin.  

  Elämä on hyvä juuri tällaisena.

Kaiken keskipisteenä.

On olemassa vain alku,

matkasta ei vielä tiedä.

Ympärillä kaikkein tärkeimmät,

he joiden äänet ovat tuttuja,

mutta näen heidät ensi kerran

ja he rakastavat minua täydestä sydämestään.

Ensimmäisen kesän kynnyksellä,

elämä on hyvä juuri nyt.

Kesän alussa päästiin käymään jälleen mökillä. Meillä on vaatimaton mökki puolisoni entisillä kotimailla joenrannassa yhdessä mieheni siskon kanssa. Minä en ole pystynyt enää siellä yöpymään sääskien ja ulkohuussin vuoksi vaan nukun aina mummilan puolella. Mutta onhan se mukava ihan vain piipahtaa mökillä, kun autolla pääsee ihan portaiden viereen. Sääsket ne vaan pilaa aina kesän tunnelman vaikka kuinka ajattelee hyväntahtoisesti, että linnutkin tarvitsevat ruokaa.

Kesäkuun viimeinen päivä minulla oli taas Meilahteen sydänkontrolli ja tehtiin samalla koronaariangiografia eli sepelvaltimotutkimus. Tämä tehtdään kaikille, kun vuosi on kulunut siirrosta. Ultrassa todettiin vasemman kammion systolisen toiminnan olevan alentunut ja sydän lyö entiseen tapaan epäsynkroniassa. Koronaariangiografiassa löydettiin sepelvaltimotauti, jossa vasemman sepelvaltimon laskeva haara oli 60% ahtautunut ja septaalihaara 20% ahtautunut. Sydänsiirrokkailla on suurentunut riski sepelvaltimotautiin ja aina siirron jälkeen aloitetaan kolesterolilääke pienellä annoksella ennaltaehkäisevänä. Minulta nyt nostettiin annosta puolella. En ollut osannut kuvitellakkaan, että saisin luovuttajalta perinnöksi sepelvaltimotaudin. Itsellä oli aina kolesterolit olleet matalat ja ennen siirtoa tehdyssä sepelvaltimotutkimuksessa suonet olivat täysin puhtaat. Lääkäri oli vielä varmistanut luovuttajan terveyskertomuksesta, että luovuttajalla oli ollut sepelvaltimotauti eli se ei ollut kehittynyt minulle siirron jälkeen. Verikokeissa minulla todettiin varastoraudan puute ja määrättiin tiputtamaan Ferinjet-infuusio oman paikkakunnan sairaalassa. Teki taas mieleni sanoa, että jospa tämä tästä. Tässä vaiheessa vielä odottelin sitä kilpirauhasen tutkimus aikaa.