Kunpa peilistä katsoisi prinsessa

 Kun Luoja sinut muovasi,

laittoi kaiken tarkasti.

Antoi kaksi silmää nähdä kauneus päällä maan,

kaksi korvaa kuulevaa,

kaksi kättä, joilla työtä teet,

kaksi jalkaa, jotka seikkailuihin sinut vie.

Mutta  antoi vain yhden sydämen,

huolella Hän teki sen,

laittoi siihen kaiken rakkauden,

silmistäsi saamme nähdä sen. 

Tämän runon kirjoitin tyttäreni pojalle kastejuhlaan, joka oli 23.4.2023. Kunpa muistaisimme aina, kuinka meissä asuu sama pieni ihminen, joka olimme silloin vuosikymmeniä sitten, emmekä kadottaisi sitä ihmettä maailman myrskyissä mihinkään. 

 

Tästäkin on vierähtänyt jo 58 vuotta

  Vakava sairaus muuttaa ihmistä pakostakin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Sairauden ollessa vielä niskan päällä näihin muutoksiin ei niin kiinnitä huomiota eikä niistä välitä, mutta toipumisen edetessä pysähtyy monta kertaa miettimään ja suremaan. Ulkonäkökeskeisessä maailmassa naisihmisenä kärsii muutoksista, vaikka ei olisi aikaisemmin kiinnittänyt ulkonäköönsä tavallista enempää huomiota. Yhtenä aamuna katsoin peilistä kortisoni lääkityksestä turvonneita kasvojani ja ihmettelin, kuka tuo ihminen on, joka tuolta katsoo. Ennen niin paksut hiukset olivat ohentuneet niin, että päänahka kuulsi hiusten läpi. Hiukset hapsottivat sinne tänne, kun luonnonkiharat olivat kuin vanha permanentti. Katseesta ja olemuksesta saattoi nähdä valtavan väsymyksen. 

 

Kampaaja kävi kotona ja teki ihmeitä 💖

Kuljin kuin laina vaatteissa, koska vaatteiden piti olla löysiä ja helppoja pukea päälle. Toisaalta en päässyt ostamaan itselleni sopivia vaatteita väsymyksen, liikkumisvaikeuksien ja koronatilanteen vuoksi. Yli kymmenen kilon laihtuminen siirron jälkeen aiheutti minulle lihaskadon ja sen vuoksi olin jatkuvasti kylmissäni. Kerrospukeutuminen oli välttämätöntä. Toisaalta tämä aiheutti ongelmia vessareissuilla ja oli työlästä pukea ja riisua. 

Liikkuminen oli edelleenkin työlästä rollaattorinkin avulla. Välillä tuntui musertavalta, kun kuuli, miten toiset suunnittelivat menojaan ja joulun lähestyessä kertoivat, miten kauppohin oli tullut jouluisia asioita. Olisin niin tahtonut päästä näkemään itse kaikkea ja ostamaan lahjoja lapsille ja lastenlapsille. Onneksi oli kuitenkin nettikaupat, joihin turvauduin tyttäreni avustuksella vaikka yleensä suosin paikallisia kauppoja. 

Muutenkin joutui asettelemaan elämäänsä uusiksi ja joutui luopumaan monista asioista. Itselläni kävi niin, että olin vasta muutamia vuosia ehtinyt ja päässyt harrastamaan säännöllisesti kodin ulkopuolella. Lasten ollessa pieniä ei heitä voinut jättää yksin enkä olisi raskinutkaan ja kouluikäisinä aika meni heidän harrastusten parissa enimmäkseen. Ja koska puoliso oli vuorotyössä ei joka viikkoista harrastusta voinut ajatellakkaan ennenkuin nuorimmainen alkoi olla teini-iässä. Tuolloin aloitin tanssiharrastuksen ja kävin tanssikursseilla 2-3 kertaa viikossa. Yleensä tanssin viisi tuntia viikossa kahtena eri päivänä. Tanssi oli hyvää liikuntaa kaikin puolin ja tapasin siellä samanhenkisiä ihmisiä. Tunsin myös onnistumisen riemua, kun opin uusia vaikeita kuvioita. Sairastuttuani näin unia, joissa liitelin tanssiparketilla tai juoksin niin, ettei jalat kunnolla koskettaneet maata. Ihania toiveunia. 

Samoin hiihto ja kävely olivat minulle tärkeitä. Kuuntelin, kun toiset kävivät hiihtoretkillä ja makkaranpaistossa. Minä olin sohvani vanki. Aina ei jaksanut olla kiitollinen siitä, että on edes elossa. Toisten varassa eläminen oli raskasta ja henkisesti kuormittavaa. Puhelimessa puhuminenkin tuotti hankaluuksia äänihuulihalvauksen vuoksi. Lisäksi minua alkoi huimaamaan, kun puhuin ja jouduin monesti lopettamaan puhelun lyhyeen tämän vuoksi.

Korva-, nenä- kurkkutautien lääkäri tutki äänihuuleni ja sanoi, että ei minulla ole sinulle muuta antaa, kuin lohduttavia sanoja. Ei sinusta laulajaa tule, mutta kyllä sinä vielä pystyt lastenlapsille satuja lukemaan. Se samalla suretti ja lohdutti, koska lapsille lukeminen on aina ollut minulle rakas tärkeä asia.

Tyttärentyttäreni oli murehtinut äidilleen, että pystyyköhän Mummi enää koskaan leikkimään hänen kanssaan. Kun tämän kuulin, nousi taistelutahtoni eri sfääreihin ja päätin, että vielä minä pystyn ja paljoon muuhunkin.