Koronaan kaatuneet

Melankolisen ihmisen

 on vaikea kirjoittaa iloisia ralleja, 

rakkaudella täytettyjä runoja, 

onnellisesti päättyviä tarinoita. 

Surullisten silmien takaa ei näe iloisia värejä,

 ei nauravia suita, eikä aurinkoisia katseita. 

Melankoliset katsovat elämää

 likaisten verhojen välistä, 

silmät sirrillään, 

kärpästen likaamien ikkunaruutujen läpi,

napsauttavat suutaan tiukemmalle

 ja vierittävät epätoivoisen kyyneleen väsyneille, 

murheen murtamille kasvoilleen. 

Katsovat, mutta eivät näe. 

Äitienpäivä on nyt juhlittu ja tarina jatkukoon. Tapaninpäivänä saapuivat kaksi nuorinta tytärtä perheineen kotiin. Meillä oli kahdeksan aikuista, viisi lasta ja koira viettämässä joulun jatkoa. Myös poika ja naapurissa asuva tyttären perhe kävivät moikkailemassa ja kahvittelemassa. Parhaillaan meillä oli 20 henkeä kokoontuneena. Melkoista hulinaa oli ja kuusikin kaatui kahteen otteeseen. Pikkujuttuja kaikessa kokonaisuudessa. 

Kuinka ollakaan, yhdellä vävyllä alkoi tuntumaan heti joulunpyhien jälkeen, että vointi oli vähän outo ja tuntui, että lämpö oli nousemassa. Koska hän ei asunut kaukana, niin päätti lähteä kotiinsa sairastamaan ettei tartuta muita, jos sairastuu flunssaan. 29.12. hänellä todettiin ensimmäisenä meidän perheessä testillä varmistettu korona. Siitä sitten lähes päivittäin joku kaatui koronan vuoksi petipotilaaksi. Ja niin se tuli minullekin uudenvuoden aattona. Koko suuri perheeni sairasti koronan, mutta jostakin syystä poika ja miniä eivät. Miniä olikin viettänyt joulun oman perheensä luona. 

 Covid-testi

 

 

Osalla oireet olivat rajummat, pahiten ja pisimpään taisivat sairastaa kaikkein pienimmät. Minulla oli vähän lämpöä, poskiontelot kipeänä ja tajuton väsymys, joka jatkui pitkään. Puoliso selvisi pienellä yskällä. Elinsiirtopotilaille suositellaan tromboosiprofylaxiaa eli verenohennuslääkettä pistettäväksi veritulppariskin vuoksi. Tätä ei lääkäri huomannut minulle määrätä, mutta soitin ja pyysin kirjoittamaan reseptin. Kaikki olivat tietysti huolissaan puolestani, koska immuunipuutteisilla potilailla tauti saattaa johtaa vakavempiin seurauksiin myös tavallisessa flunssassa saati sitten koronassa.

Minusta kuitenkin pidettiin hyvä huoli Meilahdesta ja terveyskeskuksen taholta. Elinsiirtokoordinaattori antoi selkeät ohjeet miten toimia. Terveyskeskuksesta hoitaja soitti useamman kerran kysyäkseen vointiani ja lääkärikin pari kertaa. Koska ääneni ei toiminut vielä tuossa vaiheessa ja hengästyin puhuessa, lääkäri olisi halunnut minut näytille terveyskeskukseen. Vakuutin kuitenkin olevani kunnossa. Minulta otettiin tihennetysti verikokeita koronapoliklinikalla ja seurattiin myös tällä tavoin vointiani. Kaikki sairastuneet saivat ensin 10 päivän karanteenin ja osalla tämä karanteemni jatkui pitempään. Myös mahdolliset altistuneet jäljitettiin vielä tuolloin hyvin, mutta ohjeistukset olivat kyllä niin moniselitteiset siitä, että joutuuko mahdollisesti altistunut karanteeniin, otetaanko häneltä virallista testiä lainkaan, jos ei ole oireita, jos otetaan, pitääkö olla tulokseen saakka karanteenissa.  

 

 Wanda ja Pätkis

Kuusivuotias tyttären poika totesi, että maailman surkein joulu ikinä eikä tainnut olla väärässä siinä. Voi sanoa, että koko kevään ajan joku sairasti jossakin perheessä. Lasten syntymäpäiviä jouduttiin sovittelemaan, milloin kukakin pääsee juhliin. Samoin hiihto- eikä pääsiäislomalla lastenlapset päässeet tulemaan mummilaan. Kovin tutuksi kävi lause, "jospa tämä tästä" ja "ei kai tämä nyt enää pahemmaksi voi mennä". Näin jälkeenpäin voi sanoa, että kyllä näköjään voi.