Joulu 2021

 Illan hämärässä näen ensimmäisten 

lumihiutaleiden leijailevan maahan.

Se on minulle pyhä hetki vuodesta toiseen.

Siitä alkaa joulun odotus, 

lupaus jostakin ihanasta,

vielä tuntemattomasta ja silti niin tutusta.

 Siinä tuntuu kaipaus menneisiin jouluihin,

 niiden tunnelmaan ja edesmenneisiin ihmisiin.

Samalla luodaan ripaus historiaa 

tuleville sukupolville.

Joulu alkoi lähestyä kovaa vauhtia ja minulla oli vielä kerran viikossa dialyysi ja fysioterapia. Kuntoutustuki ja sairausloma oli päättymässä vuoden vaihteessa ja piti käydä myös työterveyslääkärillä jatkon hakemiseksi. Lähes joka päivälle oli edelleenkin menoja. Mutta sain kaksi hyvää joululahjaa jo ennen joulua. Tyttäreni kampaajaystävä kävi leikkaamassa hiukseni kotona ja sitten dialyysissa ilmoitettiin jouluviikolla, että dialyysit voidaan lopettaa. Jouduin kuitenkin käymään edelleenkin siellä kontrollissa, koska verikokein ja painoa seuraamalla varmistettiin, että munuaiset todellakin toimii. Vielä viikkoa ennen joulua kävin Meilahdessa kontrollissa. Biopsiat olivat puhtaat ja veriarvot parempaan päin menossa. Ilokseni voitiin lääkitystä vähän vähentää. 

Olin onnellinen, että sain viettää joulua perheen kesken ja olin saanut vielä jatkoa elämälle. Jouluksi tuli kotiin yhden tytön perhe ja poika. Naapurissa asuvan tyttären perhe käy aina joulupukkia katsomassa mummilan puolella ja juodaan joulukahvit pukin käynnin jälkeen. Toiset tytöt tulivat sitten Tapanin päivänä. Koronan kanssa vaan sai olla jännityksellä, kun puolison työpaikalla oli ilmaantunut runsaasti koronatartuntoja. 20.12 tyttärenpojalla nousi kuume ja yhdellä tyttäristäni oli ollut jo pitempään flunssa, joka testien mukaan ei ollut koronaa. Sitten sairastui nuorimman tyttären poika kuumeeseen. Kaikki kuitenkin tokenivat niin, että uskalsivat luvallani tulla kotiin joulua viettämään osa aattona, osa Tapanin päivänä.

Minä en paljon pystynyt osallistumaan joulun valmisteluihin, mutta muu perhe teki sen puolestani. Joulukortteja kyllä olin askarrellut ja lähettänyt läheisimmilleni. Askartelu on minulle niin mieluista puuhaa, että ei tärisevät kädetkään estäneet sitä. 

 

  Paulan joulukorttipajasta

 

Aatonaattona vävy tuli lasten kanssa mummilaan ja tytär sitten aattona perässä. Meillä on tapana koristella kuusi aatonaattona ja niin teimme nytkin. Kuusenkoristelu on aina yhtä sähläämistä, mutta mukavaa sellaista. Ja kun kuusi on saanut koristeet, laulamme perinteiseen tapaan Joulupuu on rakennettu. Tyttären koira oli kipeänä ja ihmetteli menoa, mutta jaksoi kuitenkin. Tämä joulu oli hänen viimeinen joulunsa ja aavistimmekin sen. 

Joulukuusi, se onkin meidän perheessä naisväelle melkein joulun kynnyskysymys. Kuusen pitää olla tietynlainen. Tuuhea, sopivan mittainen, ihanasti tuoksuva eli täydellinen. Myös joulupöydän kukkakimpun pitää olla lähes täydellinen. Meillä joulu etenee aattona siten, että aamulla katsomme televisiosta joulupukin kuumalinjaa ja syödään vähän aamupalaa. Joulupuuroa alan keittämään, kun on katsottu Lumiukko ja joulurauhan julistus. Meillä on aattoateriana riisipuuro, hillasoppa, kinkkua ja muita leikkeleitä. Perunaruoka kinkulla syödään vasta joulupäivänä. Laatikoita meillä ei myöskään ole tarjolla, kun kukaan ei oikein niistä tykkää. Riisipuuro aattona on perua meidän molempien lapsuudesta. Puuron jälkeen sitten käydään saunassa vuorotellen ja joulupukki tulee yleensä kuuden aikoihin. Ilta onkin yhtä hulinaa lasten touhutessa lahjojensa kimpussa ja me aikuiset juodaan kahvia ja syödään suolaista ja makeaa vuorotellen. Tyttäreni kirjoitti kerran minulle tehtyyn kirjaseen, että on oppinut minulta jouluttamisen taidon. Kaikkea sitä voi perinnöksi antaa.