Otteita tehohoitojaksolta osa 1. heinäkuu 2021

  

Kun suljen silmäni, näen kaiken toisin.

Näen ihmeellisen maailman,

elämän, jota ei oikeasti ole.

Maailman, jossa kaikki muuttuu kummalliseksi,

jossa mahdoton on mahdollista ja mahdollinen mahdotonta. 

En pysty avaamaan silmiäni vaan minun on katsottava se kaikki,

mikä minulle näytetään.

Yritän päästä pois unimaailmasta, pinnistää silmäni auki,

ymmärtää kaiken, nähdäkseni todellisen elämän,

         elämän, johon olen palaamassa.  

 

Seuraavan tekstin kirjoitan lasteni ja puolisoni whatsap viesteihin ja omiin harhoihini perustuen, koska muistikuvani tehohoitojaksolta ovat hyvin hatarat. Harhani olen kirjoittanut erilaisella fontilla. Samalla varmistelen perheeltäni, missä vaiheessa mitäkin on tapahtunut. Lupa viestien kirjoittamiseen on saatu lapsilta ja puolisolta, mutta niistä ei käy ilmi, kuka milloinkin on viestin kirjoittanut. Itselle on ollut hämmentävää, surullista ja välillä turhauttavaakin, kun osa elämästä on pimennossa ja joistakin tapahtumista ei tiedä ovatko ne olleet totta vai harhaa. Harhat johtuvat siitä, että siirron jälkeen käytetään voimakkaita kipulääkkeitä ja vointi on muutenkin väsynyt ja voimaton. Kuten itse olen sanonut, että olen ollut aivosumussa jo ennen toimenpidettä ja pitkään vielä sen jälkeenkin. 

19.7.2021

"Näin unta, että Paulan heräämisestä ei ollut tullut vielä tietoa kenellekkään, mutta yhtäkkiä Facebookiin oli tullut Paulalta aika sekava päivitys kaikista ihanista asioista tähän tyyliin listana: "Minun rakkaat lapset, Tapsan keittämä kaurapuuro..." Siellä listalla oli siis ihan laidasta laitaan juttuja ja joissain ei ollut mitään järkeäkään."

Olen leikkauspöydällä ja hereillä. Näen kuinka leikkaavan kirurgin viereen tulee punaiseen mekkoon pukeutunut nainen ja kyselee, joko he kohta ehtivät lähtemään juhliin. Kirurgi vastaa, että hänen pitää vielä leikata minun sydän. Punapukuinen nainen kysyy, saako hän sen tehdä. Kirurgi antaa luvan. Olen ihmeissäni moisesta. Seuraavana päivänä ihmettelen asiaa. Lääkäri sanoo minulle, että ei tarvinnutkaan poistaa koko sydäntä, osa vain. Minä en usko. Kokeilen haavaani ja sanon, että haluan nähdä sen palasen, mikä otettiin pois. Oliko se huonossa kunnossa. Kirurgi sanoo, ettei hänellä ole sitä, joten ei voi näyttää. Ja näyttää vähän vaivautuneelta. Mietin mielessäni, että tekivätköhän he leikettä siitä sydämestä eilisiin juhliin. 

24.7.2021

"Olikohan puhetta, mihin aikaan pää kuvataan?"

Siinä sinä kävelet sumussa kohti minua. Sinulla on vaaleanpunainen ohut hupullinen sifonkiyöpaita päälläsi. Olet pieni ja siro. Hupun alta katsoo väsyneet vanhan naisen kasvot. Sanot, että annat taakkasi minulle kannettavaksi. Estelen, että etten jaksa sitä kantaa. Sinä et kysy lupaa vaan annat sen minulle ja sanot, että minun on kannettava taakkasi takaperin. En millään jaksaisi, mutta minun on otettava sinun taakkasi kannettavakseni. Lähden hiljalleen peruuttamaan taakka selässäni, ja olen väsynyt. Mietin, miten jaksan tätä kantaa. Päätän soittaa veljeni apuun ja tiedän, että hän osaa auttaa minua. Minä olen väsynyt. 

25.7.2021

"Isä tuossa soitteli sairaalaan. Äitin tilanne käytännössä sama kuin eilen. Todennäköisesti neurologi käy jotain tutkimuksia tänään tekemässä, mutta tarkemmat kuvaukset jää arkipäivälle. Hapetus hyvällä tolalla."

"Sais ruveta jo jotakin positiivista tulemaan tuohon... Onneksi hapetus ja sydän pelaa kuitenkin hyvin." 

"Milloinkahan ne sitä hengityskonetta yrittää poistaa? Eikö sen jälkeen vois toivoa, että äiti pystyis mahdollisesti jotain sanomaan."

"Eivät ennenkuin äiti on kunnolla hereillä."

"Isä, onko ne siellä puhuneet, että voisko jonku lääkkeen vaikutus olla noin voimakas äitillä? Että ois jäänyt päälle tuo "lepotila".

Myöhemmin samana päivänä

"Äiti on tänään ollut virkeämpi. Neurologin yksinkertaisiin tehtäviin oli hyvä vaste. Vastaili kysymyksiin jo, nyökkäilee ja puistelee päätä vastauksena kysymyksiin. Silmillä seuraa. Lääkkeet on käyty läpi ja ne ois ok neurologin mielestä. Huomenna kuvataan kuitenkin kaiken varalta tarkemmin. Kokeneen hoitajan mukaan tälläisiä tulee aina välillä vastaan sydämensiirtopotilailla. Sanoi olleensa 40 v. näissä merkeissä ja 12 v. teholla. Ei ole eka kerta tämmöinen tilanne. Nyökkäilemällä ja päätä puistamalla siis vastasi kysymyksiin."

"Me soitettiin nyt äitille ja lapset lauloivat äitille tuiki tuiki tähtönen ja hoitaja kertoi, että äitillä oli tullut kyyneleet silmiin. Hoitaja kertoi, että äiti on tänään heräillyt paremmin kuin koskaan."

" Siellä se hoitaja muuten sanoi äitille, että et pysty puhumaan, älä yritä. Ja laita kiinni silmät, jos kuulit laulun. Ja tais se muutenkin pyytää olemaan paikoillaan jne. eli kyllä siellä jollakin tasolla hereillä oltiin. "

26.7.2021

" Soitin sairaalaan ja Paula oli aikalailla samassa kunnossa kuin eilen, yrittää kääntyä käskettäessä ja liikuttaa jalkoja ja sormia. 

" Soittelin Helsinkiin, olivat ottaneet aivosähkökäyrät. Lääkäri ei ollut vielä tulkinnut tulosta. Hoitaja sanoi kokeneen neurologin sanoneen, että ei olisi vielä huolissaan Paulan tilanrteesta."

" Olivat ultranneet sydämen ja siellä oli kaikki näyttänyt hyvältä. Olivat lopettaneet viimeisenkin sydäntä tukevan lääkkeen."

27.7.2021

Fysioterapeutti oli aamulla käynyt jumppauttamassa. Oli sanonut voimien olevan vähissä käsissä ja jaloissa. Oli kyllä liikuttanut käsiä ja jalkoja ohjeen mukaan."

" Just katkasin puhelun. Paula oli irroitettu hengityskoneesta kahden aikaan. Seuraavat, että pärjääkö ilman konetta. Hoitaja sanoi, että ei tarvitse säikähtää, jos joudutaan laittamaan uudestaan koneeseen. "

" Hoitaja laittoi puhelimen Paulan korvalle ja minun äänen kuullessaan oli alkanut hymyilemään ja yrittänyt sanoa jotakin. Sitten se oli antanut huulilla pusun. "

28.7.2021

"Äiti oli pärjännyt yön ilman hengityskonetta. Yöllä oli pantu vähäksi aikaa sellainen hengitysmaski, josta tulee happea kovemmalla paineella kuin happiviiksistä."

Makaan yöllä sisareni kanssa sairaalan osaston lattialla. Olemme siinä päät vastakkain ja ihmettelen vähän, että miksikähän meidän näin pitää olla. Hoitaja kiertää pimeässä meitä ja välillä kokeilee höyhenellä, että olemmeko hereillä. Teeskentelen nukkuvaa. Yhtäkkiä hoitaja laittaa kasvoilleni pyöreän violetin maskin tiukasti kiinni päänympäriltä. Olen aivan paniikissa ja yritän estää, ettei minulle saada maskia kiinni. Pyöritän päätäni sivulta sivulle ja yritän huutaa, että ottakaa pois, ottakaa pois. Minä en voi olla tämän kanssa. Itken ja pelkään. Hoitaja on päättäväinen ja lähellä olevalla tuolilla istuu mieshoitaja, joka katsoo säälivästi, mutta ei tule auttamaan. Koitan vakuuttaa, että tästä te ette selviä, kun kerron lääkärille, mitä te olette tehneet minulle. Itken.   

 28.7.2021

"Mennään tänään katsomaan Paulaa. Olivat tänään pitäneet istuma-asennossa jonkin aikaa. Happiviiksillä tullut päivän toimeen."

  Nuori, ulkomaalaistaustainen fysioterapeutti tulee jumppauttamaan minua. Kysyy, sopiiko, jos käytäisiin tänään vähän ulkona. Sanon, että kyllä se sopii minulle. Sovittiin, että hän nostaa minut nosturilla pyörätuoliin istumaan ja sitten lähdetään. Roikun ilmassa ja minulla käy jalkoihin. Fysioterapeutti kysyy, sopisiko, jos hän hakee vähän lunta ja hieroo kylmällä minun jalkoja niin se voisi auttaa. Sanoin, että kyllä se sopii. Jään istumaan nosturiin. Istun nosturissa pitkään ja ihmettelen mihin fysioterapeutti on mennyt. Koitan kysellä hoitajiltakin, mutta he vain katsovat toisiaan vähän päätä puistellen. Pyydän, että he ottaisivat minut pois nosturista. Mieshoitaja tulee viereeni ja sanon, että osaatte kai te muutkin minut ottaa täältä pois, auttakaa minua. Hän lupaa lähteä etsimään fysioterapeuttia. Ajattelen, että lapistako se lähti sitä lunta hakemaan, kun ei palaa takaisin. Pitkän odottelun jälkeen hoitajat laskevat minut alas ja kuulen, kun toinen hoitaja sanoi, että fysioterapeutti oli lähtenyt lähellä asuvan isänsä luokse polttamaan vesipiippua. Hän on muuttanut sinne asumaan ja ei uskalla kieltäytä isänsä pyynnöstä käydä kesken töiden kotonaan. Se kuuluu heidän kulttuuriinsa. Seuraavana aamuna lääkäri oli ottanut fysioterapeutin puhutteluun ja sieltä tultuaan hän kävi pyytämässä minulta anteeksi ja kysyi voiko hän vielä hoitaa minua. Annoin anteeksi itkua pidätellen.  

" Äiti oli pirteämpi kuin odotin ja ihan itseltään näytti. Painoa oli enää 1,5 kg enemmän kuin sairaalaan tullessa. Hymyili, kun kerrottiin kuulumisia ja lastenlapsista. Kovasti yritti puhuakin, mutta ei saanut vielä oikein selvää. 

" Onkohan ollut siitä vielä mitään puhetta, että siirretäänkö äitiä milloin tavalliselle osastolle?" 

" Ei oo ollut vielä puhetta, mutta tuskin vielä hetkeen. Voimat on kuitenkin sen verran vähissä ettei esimerkiksi jaksa yskiä limaa ulos vaan lima sitten imetään pois."

 Jälleen olen mies fysioterapeutin kanssa jumppaamassa, kun hän kuiskaa minulle korvaan, että hänen perheellään on fysioterapia yritys Kokkolassa ja haluaisinko minä siirtyä sinne asiakkaaksi. Ihmettelen, että enhän minä mitenkään voi, kun en ole siinä kunnossakaan vielä. Fysioterapeutti lupasi huolehtia siirrosta, jos suostun. Olisihan se Kokkola jo lähempänä kotia ja siksi ajatus kyllä kiehtoi. Lupasin miettiä asiaa, mutta en aikonut suostua.

24.9.2021

" Oli jouduttu laittamaan uudelleen hengitysputki, kun limaa kertyy keuhkoihin."

" Äiti nukkui, kun mentiin. Oli unilääke lopetettu 2 tuntia aiemmin. Kuulemma näki ja muisti, kun lapset oli soittanut. Sai nostettua kättä ja liikuteltua jalkoja. Harmitti lähteä, kun äiti ei ois halunnut, että lähetään. Alkoi kovasti puistelemaan päätään."

" Hymyili, kun hymyilytti. Minusta oli enempi petipotilas, kuin olin ymmärtänyt. Nähtiin leikkaava lääkäri ja anestesialääkäri. Leikkaava lääkäri oli hyvinkin suorasanainen ja sanoi, että ei ois missään nimessä saanut laihduttaa ja anestesialääkäri sanoi, että tuo hidas kuntoutuminen on tyypillistä sarkoidoosipotilaille."

" Mikähän sitä limaa sinne kerryttää?"

" Kun ei jaksa yskiä. Ja varmaan ne laitteetkin. Ja keuhkokuume oli ollut, mutta alkaa olla ohi."

" Ai se leikkaava lääkäri? Onpa erikoista, että on ohjeistettu laihduttamaan ja sitten ei ois saanutkaan. "

" Jep, se monta kertaa sanoi siitä kun lihakset lähtee. Ja oli kiukkuisena, että heidän pitää keskustella siitä edelleen sisäisesti. Ja viittasi monta kertaa äitiin lihavana, että kun se on tuommoinen, niin näyttää, että on lihaksia ja sitten ei olekkaan. "

  Ihmettelen, kun hoitajat katsovat televisiosta kisoja ja käyvät välillä vuoteen jalkopäässä olevalta pöydältä hakemassa suklaata. Minulla on limaa nielussa ja yritän viestittää hoitajille, että tarvitsen apua. Hoitajat vain kävelevät ohi ja kääntävät päänsä, ettei tarvitse tulla auttamaan. Välillä joku hoitajista tekee sekoituksia pöydän ääressä ja ihmettelen, mitä he oikein sekoittelevat. Minua pelottaa. Yksi mieshoitajista on lähdössä kotiin ja tekee itselleen sitä ennen sekoituksen. Katsoo minuun sen näköisenä, että tästä et sitten puhu. No en puhu, kun en kykenekkään siihen. Ihmettelen, kun myöhemmin hoitajat ovat levottomia ja kulkevat kuin etsien jotakin. Yksi hoitaja menee istumaan ulko-ovelle vartioon, osa katsoo ulos ikkunasta,  vartijat käyvät osastolla ja keskustelevat hoitajien kanssa huolestuneen näköisinä. Saan selville, että he etsivät hoitajaa, joka sekoitti itselleen ilmeisesti jotakin lääkettä ja ajattelivat ottaa hänet kiinni, jos palaa takaisin osastolle. Joku hoitajista käy rauhoittelemassa minua ja lopulta kertomassa, että hoitaja on saatu kiinni. En oikein usko sitä ja minua pelottaa edelleen. 

30.7.2021

"Vissiin alkaa äitillä käydä aika tylsäksi, ku se kovasti kyseli millon pääsee pois. Oli telkkaria katsellut ja fyssarin kans tänään jumppaillu. Ei ollut enää hengityskoneessa. Puhe oli epäselvää pihinää, mutta siitä sai selvää, että milloin pääsee pois ja mitä pojalle kuuluu."

31.7.2021

"Paulalla oli yö mennyt hyvin, kuntoutus oli meneillään kun soitin. Oli pärjännyt hyvin happiviiksillä."

 

"Eilen kysyttiin, et onko sulla joku tosi tärkeä juttu, minkä haluat sanoa, et otetaan selvää siitä aakkosia luettelemalla. Se alko sitten luetteleen lastenlasten nimet ja lähetti tuhat pusua huulilla."

"Käytiin tosiaan Paulaa nyt kattomassa. Hyvin oli kuntoutus mennyt eteenpäin ja Paula oli istunut ensin sängynlaidalla ilman tukeakin jonki aikaa ja nyt istu semmosessa tuolissa. Oli meidän aikaan jo vähän väsynyt istumaan, mutta oma hoitaja oli tauolla. Tykkäs kuvista kyllä ja selvästi myös siitä, kun puhuttiin vähän viimeaikaisista uutisista. Jakso myös nostaa jalkaa semmoselta siinä tuolissa olevalta tuelta lattialle ja takaisin siihen tuelle. Vähän selkeästi taistelutahto oli laantunut (varmaan yllätti meidät kaikki, miten hankalaa tuo toipuminen on), kun tytär sanoi, että huomenna alkaaki eka kuukausi uudella sydämellä, niin Paula siihen totes, että toivottavasti. Ihan kaikesta ei saatu selvää, mitä Paula yritti sanoa, mutta sen verran saatiin ainakin, että enemmän liikuntaa haluais. Se kerrottiin myös hoitajalle. Hoitaja sanoi, että sitten, kun seisominen onnistuu, niin siellä on semmoset personal trainerit, jotka juoksettaa portaita ylös ja alas. Siihen Paula sanoi, että hyvä." 

Lähde: PTI |Updated: Apr 06, 2016, 01:49 PM IST