Koti ❤️

 

Oma koti kullan kallis

 

 Edessä on tuntematon tie,

jonka määrä on mitattu jo syntyessäni.

Jokainen askel on tarkkaan suunniteltu,

askeleen mitta on säädetty niin,

että jaksan sen ottaa.

Vaikka jalkani uupuvat ja voimani ehtyvät,

vaikka askeleeni mitta on mittaamattoman lyhyt,

se on kuitenkin eteenpäin vievä.

Eivät lopu askeleet askeltajalta ennen määräänsä,

eivät voimat ehdy kokonaan.

Matka jatkuu, 

kunnes jo syntymässäni määrätty aika on täytetty,

 kuljettu loppuun saakka.

 

 Kahden ja puolen kuukauden jälkeen 24.9.2021 sain vihdoin pukea omat vaatteeni päälle. Olin tosiaan tullut sairaalaan heinäkuun helteessä hyvin kesäisissä vaatteissa ja nyt piti pukeutua jo lähes talvisiin vaatteisiin. Kotiin lähtöpäivänä sää oli sateinen ja syksyinen. Matka kotiin jännitti ja vähän pelottikin, että miten siitä selviydyn. Sovittiin puolison kanssa, että ajamme suoraan Kokkolaan tyttäremme luo ja pidämme siellä lepotauon. Puolisoni oli ottanut mukaan rollaattorin, jonka avulla pääsin kävelemään pieniä matkoja. Portaiden nousussa tarvitsin kovasti apua, mutta siitäkin selvisin puolisoni ja tyttäreni avustuksella. 

Kun aloimme lähestyä kotiseutua niin melkoinen mylläkkä kävi sisälläni. Oli pelkoa, jännitystä, ikävän purkautumista ja toivoa siitä, että kaikki menisi hyvin. Kotipihalle ajettuamme tunsin itseni tervetulleeksi. ❤️ Osa lapsistamme oli laittanut pihan kauniiksi lyhdyin ja valoporoilla. Kaksi tytöistä ja osa lastenlapsista oli vastassa pihalla. Lastenlapsia vähän jännitti tavata mummia pitkästä aikaa. Vävyn ja puolisoni avustuksella minut saatiin roudattua portaat ylös kotiin. Eteisessä oli vastassa poika ja miniä. Kun näin heidät siinä eteisessä, minulla pääsi iso itku ja sain halata poikaa pitkästä aikaa, kuten muitakin. Eteiseen oli tehty viiriketju, TERVETULOA KOTIIN. Pöytä oli katettu kauniisti ja yksi rakkaista ystävistäni oli leiponut pöydän koreaksi. Pöydällä oli kukkakimppuja toivottamassa minua tervetulleeksi ja poika oli tuonut lempi suklaatani. Muisti ❤️ Olin ollut siirtoon lähtiessäni varma, että palaan kotiin kohtalaisen hyvässä voinnissa toipumaan. Matkanvarrella sairaalassa se ei ollutkaan enää niin varmaa, että palaanko ollenkaan. Palasin ja olin siitä onnellinen, että selvisin. Kaikki muu hoituisi ajan kanssa, toipuminen ja kuntoutuminen. 

Ensimmäinen yö omassa sängyssä puolison vieressä tuntui hyvältä. Sain hyvin nukuttua, kun ei kuulunut ylimääräisiä ääniä yön aikana. Seuraavana aamuna sitten arki alkoi todenteolla. Minulla jatkui kotona ollessa dialyysit ja heti ensimmäisen yön jälkeen taksi tuli hakemaan minut OYS:n dialyysiin. Matkaan piti varata tunti suuntaansa ja lähdimme jo seitsemän aikoihin matkaan. Kotiin palasin noin kahden aikoihin eli ihan työpäivän mittainen aika. Edellisen päivän matka tuntui väsymyksenä, mutta päätin jaksaa, että saan olla kotona. Dialyysit tehtiin kolmesti viikossa. Kahdesti kävin OYS:ssa ja sitten ne siirrettiin oman sairaalan dialyysiyksikköön tehtäväksi. Yleensä kävin maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina dialyysissa ja aamuisin. Dialyysit kestivät 4-5 tuntia. Taksi tuli hakemaan minut 7:40 ja kahdeksalta alkoi dialyysit. Onneksi matkaan ei enää kulunut kuin 15 minuuttia suuntaansa. Taksikuskit olivat  ystävällisiä ja avuliaita. Puoliso auttoi minut taksiin ja taksista pois silloin, kun oli vapaalla, mutta muuten taksikuskit joutuivat auttamaan. Nämä reissut olivat raskaita siksikin, kun tarvitsin vielä paljon apuja aamutoimissa ihan pukemisesta alkaen. Muutenkin olin vielä hyvin toipilas ja jälkeen päin ajateltuna olisin ollut vielä sairaalakuntoinen, mutta aina ei järki voita.

Monta kertaa ajattelin, miten rehvakkaasti olin lääkärille sanonut, että eihän se 70-80 kilometrin matka dialyysiin ole pohjoisen ihmiselle matka eikä mikään. Niin kova oli koti-ikävä. Mutta jos olisin oikeasti tuon matkan joutunut tekemään kolmesti viikossa, en olisi jaksanut. Olisin joutunut pyytämään osastopaikkaa Oulusta. Kyllähän tuon matkan terveenä olin jaksanut ajaa opiskeluaikana joka arkipäivä, mutta ei siinä kunnossa, missä olin tuolloin. 

 

Kesä 2021