Puhelinlangat laulaa

 

Kun kutsu käy, minä lähden,

en katso peruutuspeiliin,

en murehdi osaani,

Kiitän elämästä, jonka sain elää.

Ja minä sain elää täyden ja vahvan elämän.

Elämän, jossa murheen raidat olivat kapeammat

kuin ilon ja onnen raidat.

Jossa surujen soinnin lävitse kuului solisevaa ilon virtaa, 

laulujen lauluja.

Kun minä lähden, lähden onnellinen hymy huulillani

 ja kiitän elämästä, 

jonka sain elää.

 

14.7.2021  n. klo 15:30 tuli sitten SE puhelu, jota en ollut vielä osannut odottaa, mutta toivoa. Elinsiirtokoordinaattori täältä Meilahdesta hei. Oletko yksin kotona? Meillä olisi sinulle nyt täällä sopiva siirtosydän. Pääsetkö lähtemään tänne. Sitten selviteltiin käytännön asiat, menenkö lentämällä vai taksilla. Omalla autolla menoa ei suositella ja puoliso/saattaja ei saa ajaa. Tunnin sisään pitäisi lähteä matkaan. 

Tunnelmaa on vaikea kuvailla, itketti ja nauratti yhtäaikaa. Vävyn ja lastenlasten kanssa jaettiin tunnelmaa. Puoliso oli lähtenyt hetkeä aikaisemmin hillareissulle kotiseudulleen toisen vävyn kanssa. Otin heti puhelun puolisolle, että missä asti olet menossa, palaa heti takaisin ja lähdetään Helsinkiin. Olen tilannut taksin tunnin sisään tulevaksi. Onneksi eivät olleet ehtineet kuin noin viiden kilometrin päähän kotoa. Whatsapilla tieto lapsille ja samantien laukkujen pakkaamiseen. Lapset laittoivat viestiä ja sovittiin, että soittelen matkalta. Olin niin helpottunut siitä, että sydän oli löytynyt vain puolen vuoden odotusajalla. En osannut pelätä, koska tiesin, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siirto ja mahdollisimman pian. Olin ainoastaan toiveikas, että vihdoinkin tapahtuu käänne parempaan ja toipumisen jälkeen pääsen kuntouttamaan itseni kuntoon. Luotin sata prosenttisesti, että asiantuntijat tekevät parhaansa ja kaikki menee hyvin. Matkanvarrelta laittelin viestejä vähän joka suuntaan, että nyt ollaan matkalla sydänsiirtoon ja annoin ohjeita keneltä voi ja milloin kysellä lisätietoja. Luulenpa, että lapset eivät nukkuneet kunnolla sinä yönä eikä varmaan seuraavanakaan.   

 

Siirtoon lähtö 14.7.2021

Siirto ei siis pelottanut vaan ennemminkin meidän hurja taksikuski, joka ajoi melko reilua vauhtia ja ohitteli edellä meneviä autoja riskialttiisti tietämättä edes, oliko meillä kiire. Lähdimme kotoa Helsinkiin 17.29 ja olimme perillä 0.45 yhden pysähdyksen taktiikalla, eli melkoista menoa matka oli. Osastolla päästiin heti nukkumaan. Puolisolle tuotiin makuuasentoon menevä tuoli ja peitot, jossa sai nukkua ja olla siihen saakka, kunnes minut vietiin toimenpiteeseen. Aamulla kävin suihkussa ja labra kävi ottamassa vielä verikokeita. Kahdentoista aikaan sitten tultiin hakemaan leikkaussaliin valmisteluja varten. Olin jo saanut esilääkityksen osastolla. Muistan sen, kun sanoin heipat puolisolle ja ajattelin, että kohtahan me nähdään. Ei mitään jäähyväis heippoja jätetty vaan niin, että kohta nähdään. Annoin muuten vielä viime hetken ohjeita vanhimmalle tyttärelleni tunti ennen leikkausta: käy osta vadelmalaatikko meille marketista ja laita ne pakkaseen. Isä maksaa ne, kun tulee kotiin. Ei ollut puhettakaan luovuttamisesta siirron jälkeen.Viimeinen viesti ennen siirtoon lähtöä: voivat pitää nukutettuna huomiseen. Mutta jospa sitten virkeä ja innokas aloittamaan kuntoutumisen. Mutta venyikin hiukkasen pitemmäksi kuntoutumisen aloittaminen. 

 

Ja sitten mennään 💔