Sydänsarkoidoosista sydänsiirtoon

Kuva: Dreamstime.com

  Helmikuu 2019, matka alkaa...

 

 

Heinäkuussa 2018 olimme veljeni luona kyläilemässä, kun tunsin ensimmäiset oireeni sydämessä.

Koska en tykkää käyttää hissiä, nousin portaat kuudenteen kerrokseen reipasta tahtia.

Kahviteltuamme istuin sohvalla ja minulle tuli yhtäkkiä kummallinen olo, sydän löi epätahtiin ja vähän heikotti. Tämä kesti vain hetken ja en sitten kiinnittänyt huomiota sen enempää sydämeeni.

Syksyn aikana minulle kuitenkin tuli kummallisia muljahduksia enenevästi ja aloin ihmettelemään niitä miehelleni. Talvella jouduin palaamaan hiihtolenkiltä kotiin, koska muljahtelut tekivät huonon olon. Helmikuussa 2019 yhtenä sunnuntaiaamuna minulla oli huonoa oloa ja näitä muljahteluja. Verenpaineet heittelivät matalista korkeisiin. Soitin päivystykseen, mutta siellä kehoitettiin seuraamaan tilannetta. Itse tiesin jo silloin, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. 

Varasin ajan terveyskeskukseen lääkärille ja siellä otetussa sydänfilmissä näkyi kammiolisälyönnit. Sain lääkityksen lisälyönteihin. Oireet pahenivat pikkuhiljaa ja jäin sairauslomalle. 

Maaliskuussa kävin tarkemmissa sydäntutkimuksissa kardiologilla ja tuolloin todettiin kammiolisälyöntejä runsaasti ja välillä joka toinen lyönti oli lisälyönti. Sydämen pumppausteho oli kuitenkin vielä todella hyvä eli Ejektiofraktio oli 80%. Normaali EF luku on yli 50%. Sain lähetteen rasitus ekg:n. 

Verenpaineet heittelivät ja matalimmillaan verenpaine kävi 88/72 ja syke oli hidas 40/min ja välillä jopa 34/min. Huimauksen kanssa sai olla varovainen, mutta senkin kanssa oppi elämään.  

Toukokuussa alettiin sitten suunnitella takaisin töihin palaamista ja sovittiin kolmikanta neuvottelu, jossa mukana oli lääkäri, esimies ja minä itse. Töihin paluu sovittiin osa-aikaisena syyskuulle keskeneräisten tutkimusten vuoksi. Toukokuun lopussa sitten tehtiin EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, jossa todettiin, että kaikki ei ole hyvin. Sain lähetteen kardiologille jatkotutkimuksia varten.

Kesäkuun lopulla verenpaineet lähtivät nousuun ollen 172-192/124-131 tasoa. Elokuussa sovittiin töihinpaluusta osasairauspäivärahamallin mukaan, koska esteitä töihinpaluulle ei ollut terveydentilan vuoksi. Ehdin olla päivän tai kaksi töissä, kun kesken tekemäni terveystarkastuksen tuli näköhäiriö ja näin esimerkiksi tietokonenäytön puolikkaana. Ajattelin sen johtuvan migreenistä, jota minulla on ajoittain ollut. Syyskuussa aloin nähdä kaksoiskuvia ja esim. kännykän käyttäminen ei onnistunut. Oireet olivat pahimmillaan aamulla, mutta niitä oli myös päivällä. Verenpaineet oli jälleen korkeat ja hakeuduin päivystykseen, koska heräsi epäilys aivotapahtumasta. 

Mitään ei kuitenkaan löydetty. Muutaman päivän jälkeen heräsin yöllä tunteeseen, kuin päätäni olisi sahattu vinosti sirkkelillä. Tunsin jonkinlaisen surinan päässäni ja voin huonosti. Ajattelin sen johtuvan vatsataudista ja soitin päivystykseen kysyäkseni onko vatsatautia liikkeellä. Ei ollut. Olisin saanut lähteä päivystykseen, mutta päätin jäädä seuraamaan tilannetta kotiin. Olin tuolloin yksin kotona, mieheni ollessa ulkomaan matkalla, jonne minunkin piti lähteä, mutta lääkärini ei antanut lupaa lähteä huonon sydäntilanteeni vuoksi. 

Kuva: Pixabay

 

 

Kuka minä olen 

Löytääkseen itsensä

on pengottava menneisyys,

kaivauduttava syvälle sisimpäänsä

uskallettava katsoa avoimin silmin

kaikkea sitä mitä löytää,

uskallettava kuunnella se tarina,

jonka itse on osittain kirjoittanut

ja luotettava siihen,

että näin sen piti mennä. 

Vain siten voi löytää itsensä.