Syyskuu 2019

 

                                                                                    

Kaikki muuttuu kertarysäyksellä....

 

Elämän junassa

Istun elämäni junassa, joka puksuttaa kiihtyvään tahtiin eteenpäin.

Välillä minä tahtoisin vetää hätäjarrusta, että voisin vetää henkeä

nähdä kaikkea kaunista ympärilläni, 

pysähtyä käsittelemään kokemaani ja näkemääni. 

 Mutta juna kulkee vaan, eikä pysähdy edes elämäni karikoissa.

 Ei anna mahdollisuutta hypätä asemalle. 

On vain hyväksyttävä matkustajan rooli,

 katsottava mitä matkalla tulee kohtaamaan, 

siihen saakka, kunnes ollaan perillä.

Puolisoni kotiutui sunnuntaina 15.9 ulkomaan reissultaan. Tiistaita vasten yöllä hän oli herännyt minun korinaani ja olin ollut veltto. Hän oli yrittänyt saada puistelemalla minua hereille. Toiseksi vanhin tyttäremme oli tuolloin yötä kotona ja puolisoni oli huutanut hänelle, että tilaa ambulanssi, hän ei saa äitiä hereille. Tuolloin minä tulin tajuihini ja sanoin, että olen minä hereillä. Hoitajan luonteelle ominaisena pyysin heti mittaamaan verenpaineeni ja kuulin tuloksen, kun menetin toisen kerran tajuntani. Siitäkin puolison puistelemana olin herännyt. Ambulanssi tuli ja he tekivät mittaukset. Sydänfilmissä ei kaikki ollut kunnossa, mutta jäin kuitenkin kotiin. Aamulla puolisoni patistamana soitin työterveyslääkärilleni ja hän varasi minulle heti ajan neurologille samalle päivälle. Neurologin tutkimuksissa heräsi jotain epäilyttävää ja hän teki lähetteen OYS:n yhteispäivystykseen. Yhteispäivystyksessä ehdin penkille istumaan ja sanoin puolisolleni, että nyt lähtee taju. Heräsin päivystyksessä, kun minua puhuteltiin ja tutkittiin. Itse en juurikaan muista tuosta tapahtumasta mitään. Sen tiesin, kun lääkärit miettivät, siirretäänkö minut neurologian- vai sydänteholle. Minullahan oli myös neurologisia oireita, kuten kaksoiskuvia ja toispuoleisuutta liikkeissä. Päädyttiin siirtämään ICCU:lle eli tehostettuun sydänvalvontaan.

Osastolla ollessa minulle tuli kahteen kertaan totaaliblokki. " Kolmannen asteen AV-katkosta kutsutaan myös täydelliseksi AV-katkokseksi (”totaaliblokki”). Johtorata eteisten ja kammioiden välillä on täysin poikki. Kammiot toimivat hitaan korvausrytmin (tyypillisesti noin 30/min) varassa, joka ei riitä verenkierron ylläpitoon, vaan seuraa väsymystä, huimausta ja tajunnanmenetyksiä. Tahdistimen asennus viipymättä on tarpeen." Lainaus: https://sydan.fi/fakta/johtumishairiot/

 Minulle tahdistin asennettiin kiireellisenä samana päivänä kun toinen totaaliblokki oli tullut. Tahdistimen asennus onkin sitten omanlaisensa juttu, josta kerron seuraavassa postauksessani. Tahdistimen asennuksen jälkeen pääsin kotiin muutaman päivän päästä. Tällä reissulla ensimmäisen kerran alettiin epäillä minulla sydänsarkoidoosia. 

Kun kotiuduin sairaalasta en millään voinut ymmärtää kaikkea tapahtunutta. Koko perhe oltiin sokissa etenkin mieheni ja tyttäreni, joka näki yöllä minun tilanteeni kotona. Muutuin lyhyessä ajassa terveestä vakavasti sairaaksi ja en oikein osannut sitäkään sisäistää. Olin kuin junassa, jota en saa pysähtymään. Tutkimukset jatkui ja vointi heikkeni viikoissa ja kuukausissa. Ei tullut minusta töihin palaajaa.     

kuva Thomas Pixabaysta