Ja niinhän siinä sitten kävi

Lapseni, 

sulkiessani oven lapsuuden kotiini

painan kaiken mieleeni

etten koskaan unohtaisi juuriani,

jotka ovat teidänkin juuria,

meille perinnöksi annetut, 

pettuleivällä kasvatetut,

sodan jaloissa kärsineet,

mutta syvästi oman maan multaan kasvaneet.

Aina vahvistuneet äidin rakkaudella, 

ruisleivän ja kauran voimalla.

Olen täällä kertonut jo aikaisemmin, että minulla on ollut rytmihäiriöitä ajoittain ja kahdessa viimeisessä kontrollissa troponiini eli sydänentsyymi arvot lievästi koholla. Tämä arvo on ollut minulla normaali siirron jälkeen, mutta lääkärini piti ihan normaalina, että se on vähän noussut, siitä huolimatta, että Helsingin lääkäri varoitti ettei sarkoidoosin uusimista voi pitää poissuljettuna ja suositteli jatkotutkimuksia.

Niitä jatkotutkimuksia ei lääkärini mukaan ollut tarpeen tehdä, koska sarkoidoosin uusiminen sydänsiirteessä on harvinaista eikä hän tiennyt yhtään tapausta. Minä tiesin ja kerroin sen hänelle. Monesti tässä kontrollin välissä mietin, että miksi sitä troponiini verikoetta ei ymmärretty tarkistaa, mihin suuntaan se oli menossa. Mielestäni nämä ovat lääkärin pähkäiltäviä asioita eikä potilaan. Potilaana luottaa lääkärin osaamiseen ja arviointiin ehkäpä liiankin sokeasti. 

"Elämä kohtelee toisia hellemmillä käsillä.

Tänä iltana minulle riittää, että elän." 

Uudenvuoden aatonaattona olin menossa illalla nukkumaan, kun tunsin taas rytmihäiriöitä. Olin kuitenkin touhunnut paljon joulunaikaan ja käynyt kahtena päivänä peräkkäin uimahallissakin polskimassa lastenlasten kanssa, joten laitoin rytmihäiriöt sen piikkiin. Yöllä heräsin tyypilliselle vessareissulleni ja tunsin, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Nukuin vielä tunnin ja heräsin uudelleen. Kävin taas vessassa ja pyysin puolisoa kuulostelemaan, että pääsen sieltä pois, kun on vähän huono olo sydämessä. Puoliso tajusi heti, että kaikki ei ole kunnossa ja käski soittamaan hätäkeskukseen, että ensihoito käy arvioimassa tilanteen. 

Kohta ambulanssi tulikin pihaan ja ensihoitajat tekivät mittauksia ja ottivat sydänfilmin. Sydänfilmissä näkyi heti, että minulla oli takykardia eli sydämen tiheälyöntisyyttä. Älykellon mukaan sydän löi yli 180x minuutissa. Ensihoitajat laittoivat tippaan ja olivat koko ajan yhteydessä ensivastelääkäriin, joka antoi ohjeita, miten toimia. Tiesin heti, että tilanne on vakava, kun puhuttiin sähköllä iskemisestä tarvittaessa eli defibrillaattorilla yritettäisiin saada hätätilanteessa rytmi kääntymään. Ensin aloitettiin kuitenkin tiputtamalla suoneen rytmihäiriölääkettä ja se alkoikin hiljalleen auttaa. 

Koska siirtosydämessä ei tunnu kipua, olin hyvin rauhallinen ja tajuissani koko ajan, jota ihmettelivät ensihoitajat ja myös oys:n lääkäri. Matka kotoa oys:n yhteispäivystykseen kesti tasan puoli tuntia vaikka matkaa on lähemmäs 80 km eli lujaa mentiin. Ensihoitajille lähtee iso kiitos rauhallisesta ja ammattitaitoisesta toiminnasta. ❤️ 

Loppuvuosi ja alkuvuosi meni sairaalassa. Tutkimuksia tehtiin ja diagnoosikin löytyi yllättävän nopeasti. Näistä kirjoitan seuraavassa postauksessa. Olen nyt tämän sairaus matkani aikana ollut eri juhlapyhiä osastolla. Nyt otin uudenvuoden vastaan ikkunattomassa huoneessa yksin. Olen ollut myös pääsiäisen, vapun, äitienpäivän ja juhannuksen osastolla. Kaikista pahinta olisi viettää joulua sairaalassa. Sitä minä en ehkä kestäisi vaikka tiedän, että moni joutuu niin tekemään. 

Tällä hetkellä olen väsynyt, mutta onnellinen siitä, että elämän päivät jatkuu. Toiveikkuus näkyy ja tuntuu vielä toteutumattomina unelmina, jotka ovat syksyn pyörineet ajatuksissani ja aion ne toteuttaa. Niistäkin kuulette täällä kevään aikana, kunhan voimat ensin elpyy. Nyt hyvää tammikuun loppua ja pysykää terveinä.