maanantai 19. tammikuuta 2026
Tästä joulusta en tahtoisi vieläkään luopua
Joulu on nyt juhlittu ja kuin tarkoituksella, edessä olevista vaikeuksista tietämättä, joulu oli minusta erityisen ihana. ❤️ Kaikki lapset saatiin koolle Tapaninpäivänä ja hyvin jaksettiin isossa porukassa luovia. Lastenlasten iloa ja riemua on ihan parasta seurata. Syötiin hyvin, pelailtiin, löhöiltiin, osa ulkoili ja käytiin uimahallissakin polskimassa isommalla porukalla.
Papan ja osan lastenlasten kanssa nukuttiin olohuoneen lattialla siskonpedissä. Olen tästä jo monta vuotta haaveillut, että pääsen joulukuusen juureen nukkumaan ja nyt se toteutui. Joulun jälkeen talo vähitellen hiljentyi. Poika ja nuorimman tyttären perhe vielä jäivät kotiin.
Uuttavuotta oli tarkoitus ottaa vastaan naapurissa asuvan tyttären perheen ja pojan kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Elämä pääsi jälleen yllättämään eikä niin hyvällä tavalla. Joulu jäi kesken ja siksi siitä luopuminen on vaikeaa. Luotan kuitenkin siihen, että valon määrän lisääntyessä kaipuu keltaiseen ja pastelleihin sävyihin alkaa hiipiä mieleen. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinkas se sitten menikään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tie toipumiseen
Metsässä kuusen juurella on pienen pieni pesä. Se on siihen rakennettu joka ikinen kesä. Siinä on sammal lattiana, Kuusen oksista katto, S...
-
Lahjaksi minä sain elämän, sen ilot ja surut. Polut, jotka oli ennalta suunniteltu, joiden kumpuja ja mäkiä en voinut kuvitellakaan. Lahja...
-
Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee. Lämmin koti, aamukahvi viltin mutkassa, toinen ihminen, jonka kanssa jakaa tämä kaikki. Sillä tiedättekö,...
-
Jos kerran minut on tuotu jo tähän asti tälle pysäkille Niin enkö luottaisi siihen että jatkonkin on on joku katsonut etten ole myöhässä mi...





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti