maanantai 19. tammikuuta 2026
Tästä joulusta en tahtoisi vieläkään luopua
Joulu on nyt juhlittu ja kuin tarkoituksella, edessä olevista vaikeuksista tietämättä, joulu oli minusta erityisen ihana. ❤️ Kaikki lapset saatiin koolle Tapaninpäivänä ja hyvin jaksettiin isossa porukassa luovia. Lastenlasten iloa ja riemua on ihan parasta seurata. Syötiin hyvin, pelailtiin, löhöiltiin, osa ulkoili ja käytiin uimahallissakin polskimassa isommalla porukalla.
Papan ja osan lastenlasten kanssa nukuttiin olohuoneen lattialla siskonpedissä. Olen tästä jo monta vuotta haaveillut, että pääsen joulukuusen juureen nukkumaan ja nyt se toteutui. Joulun jälkeen talo vähitellen hiljentyi. Poika ja nuorimman tyttären perhe vielä jäivät kotiin.
Uuttavuotta oli tarkoitus ottaa vastaan naapurissa asuvan tyttären perheen ja pojan kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Elämä pääsi jälleen yllättämään eikä niin hyvällä tavalla. Joulu jäi kesken ja siksi siitä luopuminen on vaikeaa. Luotan kuitenkin siihen, että valon määrän lisääntyessä kaipuu keltaiseen ja pastelleihin sävyihin alkaa hiipiä mieleen. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinkas se sitten menikään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämän pyörteissä
Iloinen ja veikeä on tää Onni kulta. On monenlaista touhunnut kun palaa seikkailulta. Soturina kiitänyt on pitkin Suomenmaata, ratsastanut...
-
Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee. Lämmin koti, aamukahvi viltin mutkassa, toinen ihminen, jonka kanssa jakaa tämä kaikki. Sillä tiedättekö,...
-
Jos kerran minut on tuotu jo tähän asti tälle pysäkille Niin enkö luottaisi siihen että jatkonkin on on joku katsonut etten ole myöhässä mi...
-
Lapseni, sulkiessani oven lapsuuden kotiini painan kaiken mieleeni etten koskaan unohtaisi juuriani, jotka ovat teidänkin juuria, meille pe...





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti