maanantai 19. tammikuuta 2026

Tästä joulusta en tahtoisi vieläkään luopua

Hämärä hiipii kattojen ylle,

talosta huokuu hiljaisuus.

Lumi kasannut kinoksen kynnykselle,

vaiti on piha ja metsän puut.


Vaivun hetkeksi muistojen aatoksiin,

näen kodin ja äitini armaan.

Kiikkustuolissa hiljaa istuksii,

pää saanut on hiukset harmaat.


Mitä miettinee siinä istuessaan,

kenen jalkaan hän sukkia kutoo,

Ovat lapset jo lentäneet pesästään

vuodet muistojen ketjuja punoo.


Tuli aika tuo kuitenkin nopeaan,

kun helpotti raskaan työn taakka,

kuinka usein sai huokaista aikanaan

Ihan uupumukseen saakka.


Lähti lapsoset yksi kerrallaan,

kotiin isä ja äiti jäivät

lasten askeleet tuvassa vaienneet,

kävi hiljaiseksi päivät.


Sukat viimeiset äidin kutomat

sai joululahjaksi veli.

Äidin muisto mieltä nyt lämmittää,

hän silloin viimeisen joulunsa eli.


Päätän, illalla itsekin istahdan,

otan sukkakudelman käteen

kudon rakkaudella useammat,

sukat omalle perheelle teen.



Hyvää alkanutta vuotta 2026 kaikille!! 

Joulu on nyt juhlittu ja kuin tarkoituksella, edessä olevista vaikeuksista tietämättä, joulu oli minusta erityisen ihana. ❤️ Kaikki lapset saatiin koolle Tapaninpäivänä ja hyvin jaksettiin isossa porukassa luovia. Lastenlasten iloa ja riemua on ihan parasta seurata. Syötiin hyvin, pelailtiin, löhöiltiin, osa ulkoili ja käytiin uimahallissakin polskimassa isommalla porukalla. 

Papan ja osan lastenlasten kanssa nukuttiin olohuoneen lattialla siskonpedissä. Olen tästä jo monta vuotta haaveillut, että pääsen joulukuusen juureen nukkumaan ja nyt se toteutui. Joulun jälkeen talo vähitellen hiljentyi. Poika ja nuorimman tyttären perhe vielä jäivät kotiin.









Uuttavuotta oli tarkoitus ottaa vastaan naapurissa asuvan tyttären perheen ja pojan kanssa, mutta suunnitelmat muuttuivat. Elämä pääsi jälleen yllättämään eikä niin hyvällä tavalla. Joulu jäi kesken ja siksi siitä  luopuminen on vaikeaa. Luotan kuitenkin siihen, että valon määrän lisääntyessä kaipuu keltaiseen ja pastelleihin sävyihin alkaa hiipiä mieleen. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinkas se sitten menikään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tästä joulusta en tahtoisi vieläkään luopua

Hämärä hiipii kattojen ylle, talosta huokuu hiljaisuus. Lumi kasannut kinoksen kynnykselle, vaiti on piha ja metsän puut. Vaivun hetkeksi mu...