Kuntoutusta

Hän elohiiren lailla rientää,

kiire, kiire kauas on.

Sinne missä taivas siintää,

määränpää on loputon.

Muuraissaaren tietä juoksee

pienipoika sukkelaan,

matka johtaa kaverin luokse,

yhdessä nyt tuumitaan.

Mitä tehdään,

minne mennään,

ketä mukaan otetaan,

kiusataanko tyttöjä vai

oltaisiinko muuten vaan.

Yhdessä on hauska olla,

rakennella majoja.

Leikkiessä sotasilla,

juosta pitkin peltoja.

Juoksu, hiihto, kaikki pelit,

hauskoja on pojista.

Oli kesä taikka pakkaskeli,

urheilu vie poikaa vilkasta.

 Olin maaliskuun lopulla elämäni ensimmäistä kertaa kuntoutuksessa. Työssä ollessa en ole päässyt koskaan kuntoutukseen syystä, että työpaikalla on ollut minua vanhempia, pitempään työelämässä olleita ja eri sairausryhmiin kuuluvia henkilöitä, jotka ovat olleet etusijalla kuntoutukseen. Toisaalta, kun lapset olivat pieniä, niin en olisi halunnutkaan lähteä kotoa viikoksi pois. Mutta nyt siis pääsin elinsiirrokkkaiden sopeutumisvalmennus kuntoutukseen, joka oli tarkoitettu henkilöille, joden siirrosta on kulunut alle 5 vuotta. Tämä kuntoutus oli parikurssi eli saimme ottaa läheisen mukaan kuntoutukseen ja minulla se tietysti oli puolisoni. Nykyään nämä kuntoutukset toteutetaan siten, että on viisi lähipäivää ja sen jälkeen viisi etäkuntoutus iltapäivää, jolloin keskustelemme teamsissa ja vielä loppukeskustelu ihan viimeisenä. Lähipäivät järjestettiin Kuopion lähellä olevassa Kunnonpaikassa. 

En oikein tiennyt mitä kuntoutukselta odotan enkä osannut asettaa pyydettyjä tavoitteitakaan. Ajattelin siellä olevan paljon liikuntaa ja erilaisia luentoja ja olin kieltämättä hieman huolissani, kuinka jaksan kaiken. 

Olin positiivisesti yllättynyt viikosta. Alku esittelyjen jälkeen ryhmäydyimme tiiviiksi ja aktiiviseksi porukaksi. Luennot olivat antoisia ja monipuolisia. Oli helppoa kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja esittää omia mielipiteitä. Liikuntaa oli sopivasti ja taukojumpat katkaisivat sopivasti luentojen välillä. Saimme myös ihan parasta vertaistukea toisiltamme. Iltaisin pelasimme osan kanssa uunoa ja aliasta. Ruokailujen yhteydessä syntyi antoisia keskusteluja. 

Oli haikeaa heittää hyvästit perjantaina, mutta oli myös kiva päästä kotiin omaan arkeen kiinni. Ja tietysti toteuttamaan kuntoutuksessa annettuja ohjeita sekä itse asetettuja tavoitteita. Nyt muutaman viikon jälkeen olen kyllä huomannut omalta kohdaltani, että tavoitteet olisi kannattanut asettaa hieman matalemmalle ja en ole niihin päässyt. Mutta onneksi meillä on aikaa opetella ja oppia loppu elämä, toivottavasti mahdollisimman pitkä sellainen.

Nyt on jo pääsiäisen aika koittanutt, kun valmistelen loppuun tämän kirjoituksen, joten toivotan kaikille hyvää ja aurinkoista pääsiäistä.