Elämän taitekohtia

Minun loistoni vuodet ovat ohi,

juhlat on juhlittu,

ihanat hetket ovat haihtuneet tähtipölynä ilmaan.

Kokoilen helmoihini jääneet rippeet,

pieni kasa pölyä, muistuttamassa menneistä ajoista,

tuomassa lohtua,

eletystä elämästä.

Teen niistä huoneen taulun,

sydämen muotoisen,

kirjoitan alle tekstin:

jokaisen päivän elin

niin kuin oli tarkoitettu. 

  

Jokaisen päivän elin niinkuin oli tarkoitettu

 

Elämässä on erilaisia vaiheita ja taitekohta, on lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Jokainen vaihe kestää aikansa ja itse kullakin se on oman mittainen, mutta suunnilleen samoissa haarukoissa ollaan kaikki. Näissä elämän taitekohdissa usein mietitään, mitä elämä tarjoaa eteenpäin ja käydään läpi jo elettyä elämää. Surraan sitä, mikä on jäänyt toteuttamatta ja ollaan toiveikkaita tulevan suhteen. 

Minulla on nyt elämänvaihe, jossa tehdään asioita viimeistä kertaa, joka hieman pysähdyttää miettimään elämää ja sen kulkua. Toki niitä asioita on ollut aiemminkin, mutta nyt sitä ajattelee tietoisemmin. Kun mieheni oli tulossa eläkeikään, päätimme sitä ennen tehdä talomme kalleimmat remontit, kuten saunan, pesutilat, kodinhoitohuoneen ja keittiön. Isompi vessa jäi odottamaan myöhempää ajankohtaa ja se on juuri nyt. Me tuskin enää teemme näin isoja remontteja talossamme ja se on vähän haikeaa. 

Olen itse henkilökohtaisessa elämässäni isojen asioiden äärellä, taitekohdassa. Puolitoista vuotta sitten lähdin takaisin työelämään kokeilemaan, olisiko minusta vielä työhön ja jaksaisinko. Kolmen kuukauden työkokeilun aikana huomasin, että minähän vielä osaan näitä hommia ja koin iloa pääsystä osaksi työyhteisöä. Viime syksynä tunsin kuitenkin väsyväni ja lyhensin työaikaa 60%:sta 50%:n. Kuten kaikki ovat varmasti lukeneet lehdistä ja kuulleet mediasta, mikä muutos mylläkkä on hoitoalalla tapahtunut ja tapahtumassa. Niin myös minun työpaikalla tapahtui koko ajan muutoksia omassa työnkuvassanikin. Se söi voimavarojani niin, että pitkän sinnittelyn ja pohdinnan jälkeen päätin varata työterveyslääkärille ajan työkyvyttömyyseläkkeen hakemista varten. Täytyi tunnustaa, että vajavaiset voimavarani eivät enää riittäneet työssä käyntiin ja kaiken uuden opetteluun. 

7.4 pidimme kolmikantaneuvottelun ja koska työnantajalla ei ollut tarjota kevyempää työtä päädyimme yksissä tuumin tulokseen, että haen työkyvyttömyyseläkettä. Tiesin, että kevyempää työtä ei ole tarjolla ja olin tähän varautunut. Samalla käynnillä lääkäri kirjoitti minulle sairauslomaa syksyyn asti ja olen nyt sairauslomalla siihen saakka, että kelan sairauspäivät (300) on käytetty ja sitten voi hakea eläkettä. 

Oli helpottavaa ja silti niin haikeaa jäädä pois työstä, josta oli tykännyt ja pois ihanasta työyhteisöstä, jonka koin itselleni tärkeäksi esimiestä myöten. Yksi ovi on nyt sulkeutumassa ja toinen avautumassa. Työ on antanut elämälle merkityksen ja siitä saatu rahallinen korvaus on mahdollistanut erilaisten asioiden toteuttamisen. Nyt merkitys pitää löytää muusta tekemisestä ja tärkeimpänä on oman itsensä hoitaminen ja kuntouttaminen. Sisältöä elämään tuo edelleenkin lasten perheet ja aikaa jää lastenlasten kanssa touhuamiseen. Ensin täytyy nyt kerätä voimia, levähtää ja tutustua uudelleen tuohon elämän kumppaniin, jonka kanssa arkea on jaettu jo yli 40 vuotta. 

Kävin vähän kuvaamassa ulkona ja ajattelin, että luontokin on taas uuden edessä talven jälkeen. Pientä orastavaa alkua näkyy ja lupausta tulevasta kesästä. Kevään juhlaa vappua juhlitaan tällä viikolla ja toivotetaan kesä tervetulleeksi. Iloista ja aurinkoista vappua kaikille! 🎈🥳🎉