Ei mene ihan putkeen

Meijän suvun naiset 

Meijän suvun naisilla on hoikat jalat.

Semmoset pitkät riut yläropan jatkeena.

Mutta lantio,

se on luotu synnyttämään

uutta sukupolovea.

Yläroppa on rehevä,

rinnat runsaat ja maitoset,

niillä on hyvä ruokkia

jäläkipolovi.

Leuka on pieni ja siinä alla imeläpussi,

niinku äiti sanoi,

ku nauraa räkätettiin tyhjästä.

Luonto, se on meillä vaihtelevaa niinku

 pohojosen sää tuppaa olemaan.

Välillä on matalapainetta,

välillä ohutta yläpiliveä.

Kasvatettu kestämään myrskyt ja tyvenet,

sitkiät kun vaivaiskoivu.

Semmosia ne on meiän suvun naiset. 

Kesäkuussa minulla oli aika Oys:n sydän kontrolliin ja samalla piti tehdä sepelvaltimoiden varjoainekuvaus eli angiografia. Menin jo ennen kahdeksaa osastolle ja kahdeksalta olin jo tippa kädessä pedissä odottelemassa saliin hakijaa. Tutkimukseen pitää olla ravinnotta, joten oli hyvä, että tipan kautta sai nesteitä.

Odottelin, odottelin ja odottelin, että minut tultaisiin viemään saliin. Vähän alkoi huolettaa, kun kello tuli 12 ja iltapäivällä kahden aikoihin oli sovittu kontrolli sydänpoliklinikalle kardiologille. Hoitaja kävi välillä katsomassa ja tekemässä mittaukset. Olin tsempannut itseäni, että en jännittäisi kovin tutkimusta ja tuntui kyllä pitkältä ajalta odotella pääsyä saliin. Mutta sitten, noin klo 13 hoitaja tulee ja ilmoittaa, että perutaan se aika. Ei kerro syytä.

Pettymys oli kova, olin vihainen ja itkettikin. Pyysin saada kuitenkin ruokaa, että jaksan lähteä poliklinikalle ja pärjään kotiin saakka. Ruoan toi pahantuulinen hoitoapulainen, joka melkein nakkasi tarjottimen eteeni. Kun pyysin maidon tilalle tuomaan mehua, niin hoitaja tarjoutui tuomaan. Hänkin huomasi hoitoapulaisen pahantuulisuuden.

Tämä ruoka on aiemmalta reissultani

Menin sitten polin puolelle kontrolliin, jossa kardiologi tutki ultralla sydämen ja tarkoitus oli tarkistaa tahdistin samalla kertaa. Lääkärikin oli jotenkin kiireisen oloinen ja unohti tarkistaa tahdistimen. Myös tietokone tökki ja lääkäri ei pystynyt uusimaan reseptejä eikä nähnyt lääkityksiäni.

Pyysin hoitajaa tilaamaan minulle kela-taksin kotiin lähtöä varten. Tätäkin odottelin tunnin ja taksia ei kuulunut. Varmistin  hoitajalta, onko tulossa ja kohta, sitten kuski haki minut polilta. Haimme terveystalolta toisen asiakkaan kyytiin. Kuski oli pyytänyt minua taakse istumaan, jotta toinen potilas pääsee eteen. Hän ei voinut koukistaa jalkaa jalka operaation vuoksi. Kyytiin tuli kiukkuinen rouva joka komensi minut istumaan eteen ja hän istuu taakse. Siinä ähisteltiin tovin aikaa, että rouva saatiin hyvin taakse.

Aloin jo leppyä päivästä ja sai pidätellä naurua, kun takapenkin rouva kysyi minulta, olenko taksikuskin tyttöystävä. Kuski oli reilu parikymppinen nuori mies ja minä lähellä kuuttakymmentä oleva "vanha rouva". Joten ei kai tuosta voinut pahastua ja kuskikin oli jo varmaan tottunut kuulemaan monenlaista asiakkailta.