Kesä 2024

Niinkuin aiemmassa postauksessa kerroin, kaksi viikkoa kesäloman alusta meni uupumuksesta toipumiseen, mutta sitten lähdettiin kiertelemään itä-Suomea. Omat juureni isän puolelta ovat Pohjois-Karjalassa ja siitä olikin kulunut jo useampi vuosi, kun olin viimeksi käynyt niissä maisemissa. Olin myös vuosia haaveillut pääseväni Imatralle näkemään Valtionhotellin ja Imatran kosket, joista olin paljonkin lukenut lempikirjailjani Laila Hirvisaaren kirjoista. Samoin minua on kiinnostanut käydä Valamon ja Heinäveden luostareissa.

Aloitimme reissun ajamalla Kuopioon yöksi. Iltasella kävelimme Kallaveden rantaan syömään. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kuopiosta suunnistimme seuraavana päivänä Imatralle, jossa oli tarkoitus yöpyä kaksi yötä. Matkan varrella kävimme tutustumassa luostareihin. Kävimme ensin kauniissa Lintulan luostarissa ja sieltä siirryimme Valamoon. Lintulan Luostari oli vaatimattomampi, mutta minusta kodikkaampi. Valamon luostarissa tuli kaupallisuuden tunne, mutta jollakin sitä on ylläpitokustannukset maksettava.

Valamosta ajelimme sitten Imatralle. Valtionhotelli oli kyllä kaunis ilta-auringon loisteessa. Kun laskeuduimme autosta hotellin pihalla, näimme kuorolaisia kävelemässä kansallispuvut päällä kohti Imatrankoskea, joka on ihan hotellin vieressä. Jäimme siihen pihalle vähäksi aikaa seuraamaan heitä  ja hetken päästä kuului koskien kuohuntaa ja kaunista musiikkia hotellin pihalle. Näin Imatra toivotti meidät tervetulleiksi.

 Imatran kosket kuohuu tapahtuma on vain kesällä ja loppuviikosta, jolloin padot avataan. Muulloin Vuoksijoki on kuiva ainakin siitä hotellin kohdalta. Imatra oli kaunis kaupunki ja nähtävää olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa. Jäi tunne, että tänne haluan tulla uudestaan.

Imatralta suunnistimme sitten isäni synnyinsijoille Nurmekseen. Olimme hotelli Bomballa yötä. Bomballe on rakennettu pieni karjalaiskylä rakennuksineen. Nurmeksessa tapasimme serkkuni ja kävimme yhdessä sukumme haudoilla tervehtimässä setiä ja muuta sukua. Tällä kertaa emme käyneet isäni syntymäpaikalla ajan puutteen vuoksi. Nurmeksesta matka jatkui Vuokatin kautta kotiin. 

Totesin miehelleni, että ihan turhaa meillä suomalaisilla on mennä ulkomaille näkemään nähtävyyksiä, kun kaunis synnyinmaamme tarjoaa niitä yllinkyllin. Kesällä lämpökin on miellyttävämpää täällä kuin etelä-Euroopassa. Ensikesänä taidamme suunnistaa vuosien jälkeen lappiin.