Kipu kuolee huutamalla..

 Silloin, kun olen sirpaleina,

korjaatko minut ehyeksi,

laitatko palat paikoilleen.

Mitä siitä, jos sirpaleita puuttuu

tai kaikki ei ole kohdillaan,

kunhan vain rakastaen kokoat,

käsittelet hellin käsin,

silittäen terävät särmäni sileiksi.

Särkyneestä ei ehyttä saa,

voi saada jotakin kauniimpaa,

elämän myrskyjen koulimaa.

 

 

Hilma

Kipu kuolee huutamalla, laulaa Apulannan pojat, mutta ei taida ihan sillä lähteä. Saattaa se silti joskus vähän helpottaa. Minulla on jo muutaman kuukauden kipuillut vasemmanpuolen alaselkä ja tunnistan sen iskias kivuksi. On tuttu entuudestaan vuosien takaa. Tuolloin jouduin lopulta kiireellisenä leikkauspöydälle useamman vuoden kipuilun jälkeen, kun jalkaan alkoi tulla halvausoireita. Silloin pullistuma tuli kaatumisen seurauksena, nyt varmaankin iän mukanaan tuoma rappeutuminen aiheuttaa tämän. 

Piti ihan tohtorilta hakea lähete fysioterapeutille, että saan täsmäohjeet selän kuntouttamiseksi. Olen kyllä aikoinaan saanut McKenzie selkäjumppaohjeet, jotka olivat mielestäni hyvät, mutta olen ne kadottanut ja toisaalta uskon, että on tullut uusia parempiakin ohjeita. Tokihan niitä ohjeita on netti pullollaan, mutta uskon niin, että asiantuntijan kanssa katsottuna tulen tekemään ne oikein ja en aiheuta enempää ongelmia selälleni. 

Leikkuupöydälle ei nyt tee enää mieli, kun aika monta reikää on jo tehty. Laskin tuossa yhtenä päivänä, että olen ollut leikkauspöydällä ainakin kahdeksan kertaa. Tämän lisäksi on menty sydämeen katetrilla reilusti yli kymmenen kertaa, kun ennen sydämen siirtoa otettiin biopsioita diagnoosin selvittämiseksi, katetriablaatioita taittiin parikin kertaa tehdä ja sydänsiirron jälkeen otettiin kontrolli biopsiat alkuun kuukausittain ja sitten harvemmin. Peilistä näkyy taistelija, joka on saanut osumia ja selvinnyt hengissä. Kiitollisin mielin ajattelen Suomen terveyden- ja sairaudenhoitoa ja samalla murhemielin, kun näkee miten nyt ajetaan hyvää hoitoa alaspäin.  

Niin se näyttää, että kun ikää tulee niin vaivat lisääntyy ja joutuu tekemään enemmän töitä hyvinvointinsa eteen. Elimistö rapautuu, mutta onneksi on konsteja, joilla voi rapautumista hidastaa. Pitäis ottaa mallia lapsista ja muistaa touhuta samalla tavalla ahkerasti pitkin päivää. Valitettavasti sitä iän myötä tahtoo myös laiskistua ja mielellään tekee pesän sohvan nurkkaan. Onneksi kevät on jo aika lähellä ja päästään taas möyrimään kukkapenkkeihin ja ulkona oleminenkin on helpompaa. Sitä ennen koitetaan kestää nämä paukkupakkaset ja pidetään positiivista mielialaa yllä. Allaolevalla kukkakimpulla toivotan teille lukijoille hempeää helmikuuta. Sunnuntaina kaikki kynnelle kykenevät sitten pulkkamäkeen. Eikös se ole laskiaissunnuntai, ei laiskiaisunnuntai.