Tarina on nyt kerrottu

Illalla, 

kun viimeiset auringon säteet valaisevat pihapolkuani,

näen keijujen tanssivan pensaiden oksilla,

heinäsirkat vinguttavat viulujaan

ja peipposet laulavat koivujen katveessa

suloisia sävelmiä.

Vetäydyn hiljaa mökkini suojaan, 

etten särkisi tätä tunnelmaa.

Annan metsänväen viettää viimeisiä kesäjuhliaan,

tanssia ja riemuita,

kerätä voimia tulevaan pimeään. 

Tarinassani olen tullut nyt tähän päivään saakka. Reilun neljän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon, ettei sitä tahdo vieläkään käsittää. Joskus vieläkin havahtuu miettimään, että onko tämä oikeasti tapahtunut minulle vai heräänkö jossakin välissä tästä unesta. No totista totta tämä on ollut. Matka kuitenkin jatkuu ja aion jatkaa blogini kirjoittamista edelleenkin. Eilisestä on kirjoitettu ja tulevasta ei vielä voi kirjoittaa, niinpä olen päättänyt, että kirjoittelen tänne edelleenkin terveysaiheista ja nostan esiin asioita, joita olen matkani varrella kohdannut ja miettinyt. Kertoilen täällä myös kuulumisiani jatkossakin. Kiitos teille kaikille lukijoilleni, että olette kulkeneet matkallani mukana. Jonkin verran on tullut palautetta täältä ja lisäksi muuta kautta, kiitos niistä. Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka kannattelevat silloinkin, kun en aina huomaa sitä. Te lukijat olette juuri niitä enkeleitä. 

 

Eilen illalla nukkumaan mennessä minulla oli jo valmiiksi kirjoitettu teksti tähän ja aloin kännykälläni lisäämään siihen kuvia, niin kuinka ollakkaan tekstini hävisi bittiavaruuteen, enkä sitä mistään enää löytänyt. Yrirtin sitten muistella, mitä olin siihen kirjoittanut, mutta en tietenkään enää muistanut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen tekstiin. Kyllä harmitti ja harmittaa edelleenkin. Tämän blogin kirjoittaminen on ollut minulle tärkeä tapa käydä läpi tätä sairausmatkaani. Olen lukenut niitä ensimmäisiä tekstejäni ja nyt tuntuu, että kirjoittaisin ne toisella tavalla tänä päivänä. Kun aloin kirjoittamaan tarinaani, niin tuntui, että on ihan kiire etteivät asiat pääse unohtumaan ja halusi vain suoltaa ne ulos käydäkseen läpi kaiken koetun. Huomaan myös, että kirjoittamisessa olen jonkin verran kehittynyt. Näin sitä aikuisenakin voi oppia uusia asioita. 

 

Syksy on tullut pimenevin illoin. Vaikka ulkona tuulee ja satelee, sisällä on lämmintä. On aika sytytellä kynttilöitä ja painautua viltin mutkaan lukemaan ja lepäämään. Toivotan teille kaikille hyvää syyskuun ensimmäistä viikonloppua. Toivottavasti aurinkokin näyttäytyy edes jossakin päin Suomea.