Siinä sinä olet ollut vierelläni
 |
| Kuva lainattu Pudasjärven seurakunta sivulta |
Kesällä oli juhlan paikka, kun juhlimme puolisoni kanssa 40-vuotis hääpäivää. Ei nyt varsinaisesti juhlittu, mutta kävimme kuitenkin syömässä hampurilaiset ja kilistimme alkoholittomalla kuohujuomalla iltasella suklaan kera.
23.7.1983 sanoimme puolisoni kanssa tahdon Pudasjärven puukirkossa, kotikirkossamme. Olimme molemmat päässeet ripille samassa kirkossa, olleet iloitsemassa sisarustemme vihkimisiä, jättäneet jäähyväisiä läheisillemme ja nyt olimme lupaamassa toisillemme rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä.
Olin tuolloin vasta 18-vuotias, melkein lapsi vielä, näin jälkeen päin kun ajattelee. Odotin jo esikoistamme. Minulla oli valkoinen vuokrattu hääpuku ja mieheni sisarelta lainatut kengät. Halusin ehdottomasti myös hunnun vaikka vanhaan aikaan sitä ei pidetty sopivana, kun odotin jo lasta. En kuitenkaan tästä välittänyt. Puolisollani oli musta puku. Housut ja paita ostettiin uutena, mutta puvuntakki lainattiin sisareni mieheltä. Halusin myös, että meillä on morsiustyttö ja poika. Tehtävään suostui veljeni tytär ja poika.
Hääaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, mutta sitä varjosti suru. Setäni oli kuollut edellisenä iltana ja saimme kuulla siitä hääaamuna. Sukulaiset isäni puolelta eivät siksi päässeet tulemaan häihini. Aamu oli touhua täynnä, kun äiti ja sisarukset viimeistelivät taloa juhlakuntoon ja laittautuivat häihin. Minulla ei ollut kampaajaa eikä kaasoja, jotka olisivat avustaneet juhlapukeutumisessa. Laitoin itse hiukseni ja kiinnitin hunnun päähän, nykäisin mekon päälle ja olin valmiina lähtemään valokuvaukseen ennen vihkimistä. Kirkkoon menimme veljeni kyydillä. Kävimme vielä mennessä katsomassa puolisoni isää sairaalassa ja sattumalta samassa huoneessa oli mieheni setä. Kävin myös viemässä isäni haudalle yhden ruusun hääkimpustani.
Meillä oli paljon häävieraita. Siihen aikaan oli tapana ilmoittaa avoin hääkutsu kaupalla ja meidän molempien äidit näin tekivät. Lisäksi meillä molemmilla on iso suku. Häävieraita oli yli sata. Vihkimisen jälkeen menimme hääkahveille lapsuuden kotiini. Tarjolla oli täytekakkua ja muita leivoksia. Suolaisena tarjottavana oli liha-, kala- ja kananmunavoileipiä. Äitini, sisarukseni ja veljieni vaimot olivat huolehtineet kaikista järjestelyistä. Samoin juhlien aikaisesta tarjoiluista. Toki osallistuin itsekin jonkin verran. Lapsuuden ystäväni, koulu-ja leikkikaverini oli tiskaamassa apuna. Edelleenkin mieltäni painaa, että hänelle taisi jäädä palkka maksamatta. Tai oikeastaan hän sanoi, että sinähän voit tehdä tytön, joka tulee sitten hänen häihin tiskaamaan. No olen tehnyt neljä tyttöä, mutta eivät vielä ole päässeet tiskaamaan hänen häihinsä.
Häävalssin tanssin enoni kanssa kotini pihamaalla, koska puolisoni ei suostunut edes kokeilemaan. Olin onnellinen ja ylpeä siitä, että niin moni oli tullut juhlistamaan meidän hääpäivää. Näistä ihmisistä on jo liian moni nukkunut pois, mutta ovat lämpiminä muistoina sydämessäni. Illalla, kun häävieraat olivat jo lähteneet, lähdimme porukalla sisarusteni kanssa Jyrkkäkosken tanssilavalle tansseihin. Hääyön vietimme kotonani puojissa, johon myös yksi veljistäni tuli nukkumaan. Aamulla herättyämme ja syötyämme aamupalan, suuntasimme häämatkalle hillasuolle. Tällä välin meillä oli vielä käynyt vieraita, mutta me olimme aloittaneet jo arjen askareet. Iltasella pakkasimme autoon osan häälahjoista ja suuntasimme puolisoni kodin kautta omaan kotiimme, johon olimme alkukesästä muuttaneet. Siitä se alkoi varsinaisesti yhteinen taipaleemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti