Voitin arvonnassa rannekkeen oys:n laitteisiin

Illalla kuulen,

kuinka sairaalavuoteen sermin takana

iäkäs rouva,

yhdeksänkymmentäviisi vuotias,

tutkii äänistä päätellen käsilaukkuaan.

Lukko napsahtaa auki,

paperien rapina ja pienten tavaroiden kahina

 kuulostaa tutulta.

Äidin käsilaukulta lapsuudesta.

Kuulostaa niin mukavalta ja tutulta.

Minäkin haluan oman käsilaukkuni ja sinne

 paljon kaikenlaista tärkeää tavaraa,

viimeistään sitten,

kun olen vanha. 

Lähes kaikki OYS:n toiminnot ovat muuttaneet suunnilleen vuosi sitten uuteen sairaalaan. Yhteispäivystyksessä on tilavat vuodepaikat, jotka muistini mukaan oli erotettu seinämällä eikä verhoilla, kuten aikaisemmin. Yhteispäivystyksessä lääkäri kävi katsomassa ja määräsi verikokeita, keuhkokuvan ja sydänfilmin otettavaksi. Siitä sitten siirryin sängyllä "omaan" huoneeseen odottelemaan paikkaa sydäntehovalvontaan tarkkailuun, jossa hoitaja oli koko ajan vähintään viereisessä huoneessa valvomassa vointiani. Sydäntehovalvonnassakin huoneet ovat nyt yhden hengen huoneita, mikä on hyvä asia. En saanut liikkua muuta, kuin nousta sängyn viereen tuodulle pöntölle pissalle hoitajan valvonnassa. 

Onnekseni rytmi alkoi lääkkeillä hiljalleen rauhoittumaan eikä tarvinnut sähköllä korjaamaan. Tästä alkoikin sitten se varsinainen tutkimus karuselli takykardian syyn löytymiseksi. Vaihtoehtoja oli ainakin kolme; sydäninfarkti, koska minulla on sepelvaltimotauti tässä uudessa sydämessä, voimakas hyljintä reaktio tai sarkoidoosin uusiutuminen siirteeseen. Viimeisintä vaihtoehtoa pidettiin epätodennäköisenä, koska se on niin harvinaista, että Suomessa näitä tapauksia oma lääkärini ei tiennyt olevan. En tiedä, mikä näistä vaihtoehdoista olisi ollut parhain, koska kaikki olivat vakavia ja henkeä uhkaavia tilanteen rauhoittumisesta huolimatta.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, niin jo ambulanssissa tiputeltiin suoneen rytmihäiriölääkettä ja tehovalvonnassa sitten kunnon pompsit kortisonia (500mg)  suoraan suoneen kolmena päivänä peräkkäin ja siitä sitten jatkettiin suun kautta alkaen 70 mg x1 hitaasti alenevin annoksin. Kortisoni on hyvä lääke, mutta sivuvaikutukset ovat ikäviä. Minulla alkoi heti verensokerit nousemaan ja jouduttiin aloittamaan insuliinihoito. Myös rytmihäiriölääke aiheuttaa minulle monenlaisia sivuoireita ja on tuttu lääke entuudestaan. Kerron myöhemmin, miten elämä näiden sivuoireiden kanssa menee. 

 

Keskiviikkona, uudenvuoden aattona otettiin biopsiat eli näytepalat sydämestä. Ne tutkittiin kiireellisenä Oulussa ja alustavat vastaukset luvattiin jo perjantaille, koska patologi ei ollut töissä uudenvuodenpäivänä. Keskiviikolle suunniteltiin myös sydämen magneettitutkimus kiireellisenä  ja se jännitti minua kovasti. Ennen sydämensiirtoa minulle piti tehdä sama tutkimus ja minua oltiin jo valmistelemassa magneettitutkimusta varten, niin tunsin, että tuli huono olo. Sanoin siitä hoitajalle ja kuulin vain, kun hän sanoi, että minua vaan jännittää, kun taju lähti. Heräsin siihen, kun sairaanhoitaja elvytti minua ja kysyi, että kuuletko Paula minua. Silloin tutkimus jäi tekemättä. Nyt pyysin rauhoittavaa lääkettä ja varmistelin tarkkaan, että toimiihan tahdistin varmasti vaikka olen laitteessa. Tutkimus kestää suunnilleen tunnin ajan. Mutta ihaninta ja turvallisinta siinä oli, että mukanani oli se sama hoitaja, joka aikanaan elvytti minut. 

Eikä siinä vielä kaikki. On kaksi tutkimusta, joita pelkään kuin ruttoa. Toinen on kilpirauhasen gammakuvaus ja toinen kilpirauhasen magneettikuvaus. Kilpirauhasen magneettikuvauksessa laitetaan korville kuulokkeet ja poskille pehmusteita, siihen päälle verkkomaski, ettei pää pääse liikkumaan. Aina, kun kasvoille laitetaan jotakin, se ahdistaa minua. No tämä tutkimus osui kohdalleni perjantaille. Sain taas tuhdit rauhoittavat ja niiden avulla selvisin. Kaikesta ihminen näköjään joutuu selviämään, kun on kyse elämän jatkumisesta, vaikka pelottaakin. 

1.1.2026 uusivuosi oli vaihtunut. Lääkäri kävi kertomassa sydämen magneettituloksen ja näyttäisi siltä, että minulla on ollut massiivinen sydäninfarkti. Seuraavana päivänä eli perjantaina tehdään angiografia ja samalla pallolaajennus. Kyllähän se kouraisi syvältä, kun edellisellä kerralla oli peloteltu, että se on minulle vaikea tehdä ja riski on suuri. Jälleen piti hyväksyä ja luottaa, että ammattilaiset osaavat asiansa ja selviän tästäkin. Onneksi puoliso kävi katsomassa ja whatsapilla olin yhteydessä lapsiin ja lastenlapsiin. 

Seuraavassa postauksessa seikkailu jatkuu ja karuselli pyörii. 

Ps. täytyy korjata edellisen postauksen juhlapyhiä sairaalassa. Olen tosiaan viettänyt joulunkin sairaalassa. Ensimmäinen lapseni syntyi juuri joulun alla ja olimme uudenvuoden aattoon asti sairaalassa synnytysosastolla. Tuolloin kahdeksankymmentä luvun alussa pidettiin ensisynnyttäjiä 10 vuorokautta vauvan syntymän jälkeen sairaalassa. Raskausmyrkytyksen vuoksi olin ollut jo pari viikkoa etukäteen seurannassa. Ei ollut helppoa 18-vuotiaalle, kun muita vieraita ei saanut käydä kuin puoliso. Raskausmyrkytyksestä johtuvan verenpaineen nousun vuoksi jouduin olemaan hämärässä enkä saanut juuri lukea enkä liikkua. Siitäkin selvisin ❤️.