Aikaisemmassa postauksessa kerroin, että kuuloni on heikentynyt ja tulen saamaan kuulokojeet. Marraskuun ensimmäinen päivä oli aika kuulontutkijalle ja kuvittelin meneväni korvakappaleen valamista varten. Tiedättehän ne kuulokojeet, mitä ikäihmisillä yleensä on. Yllätys olikin melkoinen, kun kuulontutkija napsautti korviini pienet nappiset ja korvantauskojeen. Vähän aikaa hän sitten sääteli laitteita hienolla tietokone jutulla istuen minua vastapäätä. Ja siinä se, kuulokojeet oli valmiit mukaani. Sain mukaani myös ohjevihkoset, pari säilytysrasiaa kuulokojeille, puhdistusvälineet ja pattereita.
Alkuun kojeiden käyttö on ollut opettelua ja totuttelemista uusiin ääniin. Sorminäppäryyttä tarvitaan, kun koko koje on niin pieni. Etenkin ohuen "langan" varassa oleva korvaan tuleva kappale on niin pieni, että välillä on vaikeuksia saada se työnnettyä tarpeeksi syvälle korvakäytävään.
Äänet ovat kuuluneet paremmin. Häiritsevintä on ollut hiusten kahinan kuuleminen, veden laskeminen hanasta ja pienetkin kolaukset. Puheäänet eivät kuulu liian kovina. Enää ei tarvitse puolison kanssa riidellä television ja radion äänistä. Välipäiviä laitteesta on täytynyt pitää, kun korvantauskappale ja silmälasien sanka tappelevat tilasta korvan takana. Suomeksi sanottuna korvalehti välillä kipuilee. Mutta eiköhän meistä vielä kaverit tule. Eipä muuta tällä kertaa kuin kuulemisiin seuraavaan kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti