Kun ei oikein jaksa

Yksin yössä valvon,

mietin mitä teen.

Hiljaa tyynyyn pyyhin

silmäkulman veen.

On yö ja pimeää,

valoa en nää,

vaikea on elää,

elämätöntä elämää.

Nousen ylös

katson pimeyteen

etsin ratkaisua

tähän tyhjyyteen.

Ei tähdet taivaan

loista tänään valoaan,

on kuukin mennyt 

piiloon pilviverhon taa.

Tahdon nähdä

valon auringon,

antaa lämmön

poistaa sydämeni ahdingon

Kylläpä on vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut kuulumisia. Muutamaan kertaan olen aloittanut kirjoittamisen, mutta jättänyt sitten sikseen koko homman. Elämä on mennyt niin kiireiseksi ja voimat ovat olleet rajalliset. Toukokuussa olen viimeksi tänne rivejä raapustanut, tässä välissä on ollut kesäloma ja nyt olen jo syyslomalla.

Kesälomaa vietin heinäkuusta elokuun alkuun. Olin todella uupunut, kun jäin lomalle. Olen tykännyt työstäni ja työyhteisöstäni, joten minulle oli itsellenikin yllätys tuo uupumistila. Reilun kaksi viikkoa olin synkissä vesissä ajatusteni kanssa. Mietin, että miten tästä voi selvitä niin, että pystyy nauttimaan lomasta. 

Toisaalta uupuminen ei ollut yllätys, kun ajattelee, mitä kaikkea vuosi töissä on pitänyt sisällään. Lähes viiden vuoden tauon jälkeen opettelin uudestaan ihan eri työkuviot, mitä oli ollut ennen sille pitkälle sairauslomalle jääntiä. Työ kuviot muuttui myös kaiken aikaa vuoden aikana ja nämä uudet sote-kuviot on olleet epäselviä meille kaikille hoitotyöntekijöille. 

Uupumista lisäsi myös liikunnan lisääminen arkeen, joka minulle on kuitenkin tärkeää. Kävin kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi kävelylenkeillä ja uimassa satunnaisesti. Ajattelin, että nämä virkistävät minua, kun saan voimaa lihaksiini, mutta kävikin niin, että väsytin näilläkin itseäni. 

Loman jälkeen kävin viikon töissä, mutta väsymys oli liian kova edelleenkin ja olin sairauslomalla neljä viikkoa. Kyllä hävetti jäädä sairauslomalle ja koin olevani luuseri, kun en jaksanutkaan olla työssä. Onneksi työterveyslääkärit olivat ihanan empaattisia nuoria miehiä ja ymmärsivät hyvin tilanteeni katsottuaan sairaus historiani. Myös kardiologi totesi kesällä kontrollissa, että olen vielä toipilas tästä kaikesta sairastelusta ja runsas  lääkitys vaikuttaa myös jaksamiseen. Vaikka ymmärränkin kaiken tämän, syyllisyys on niin syvällä sielussa, että ei osaa itseään ymmärtää. 

Neljän viikon sairausloman jälkeen palasin töihin. Yhdessä työterveyslääkärin kanssa mietittiin vielä työn keventämistä ja lokakuun puolivälissä aloinkin tekemään 50%:n työaikaa. Teen edelleenkin nelipäiväistä työviikkoa. On vain hyväksyttävä, että näin se elämä menee. 

Nyt saatiin ensilumi maahan tuomaan valoa tähän pimeään aikaan. Lyhtyjä olen jo laitellut palamaan ja ensimmäisen joulutähden laitoin ikkunaan. Toivotan valoa ja iloa teille lukijoilleni.