Kaiken keskeltä löytyy aina ilonaiheitakin

 

 Elämä nakkelee tielle kapuloita,

antaa lunta niskaan niin, että tuntuu,

pysäyttää välillä äkkirysäyksellä,

lyö vasten kasvoja isolla kämmenellä.

 

Kaikella tällä lienee tarkoitus,

antaa mahdollisuus muuttaa suuntaa,

löytää itsestä uusia puolia,

voimia aloittaa alusta,

kurkottaa kohti parempaa.

 

Kokemuksen jälkeen huomaa,

ettei särkynytkään ja jalatkin kantaa,

sydän on säröillä,

mutta uuden edessä on  kuitenkin hyvä olla,

kaikki on sittenkin hyvin. 

 

 Helmikuun lopulla pääsin viimein saunomaan ja voi sitä tunnetta. Alussa en uskaltanut olla kovin pitkään löylyissä, mutta oli nautinnollista saada istua lämpimässä. Ainoa haittapuoli oli se, kun pakaralihakset olivat kadonneet sairastelun myötä, niin piti koittaa kehitellä jotakin pehmustetta takamuksen alle. Iso pyyhe taiteltuna oli paras. Ja kuinka helpolta saunominen tuntuikaan, kun ei enää tarvinnut värkätä dialyysikatetrin suojausten kanssa. Terveelle nämä kaikki suojaukset ja varomiset voi tuntua pikku jutuilta, mutta ei minulle, kun näitä pikku juttuja oli paljon ja ne jatkuivat kuukaudesta toiseen. Jokainen pienikin askel eteenpäin oli minulle suuri harppaus. 

Aina kun ehti ajatella, että nyt sitä aletaan toipumaan, tuli takapakkeja. Niin tälläkin kertaa, kun oli juuri selvitty koronasta. Helmi-maaliskuun vaihteessa minulle nousi kuume, vasen kylki oli kipeä ja yskä paheni. Kuumeilu saa aina aikaan pienen pelon siitä, että onko sydämeen tullut hyljintää. 7.3 minulla oli tulossa Meilahteen kontrolli ja koska kuume oli laskenut uskalsin lähteä matkaan. Onneksi sydämessä kaikki oli hyvin ja saatiin jälleen vähentää lääkityksiä. Kaikista parasta oli, kun kortisonilääkitys päätettiin lopettaa kuukauden sisällä vähitellen.

Seuraavana viikonloppuna kontrollin jälkeen meillä oli läheisen hautajaiset. Hautajaisten jälkeen  illalla minulle nousi taas kuume ja ajattelin saaneeni hautajaisista jonkin pöpön tai että olin jäähdyttänyt itseni haudalla seistessä. Edelleenkin vasen kylki oli kipeä, enkä voinut nukkua vasemmalla kyljellä ja kipu tuntui myös, kun nojasin esimerkiksi sohvan selkänojaan. Seuraavalla viikolla sitten jouduin menemään kuumeen vuoksi päivystykseen ja sieltä Oys:n päivystyksen kautta osastolle. Tulehdusarvot olivat hieman koholla ja keuhkokuvissa näkyi pieni levyatelektaasi, joka tarkoittaa keuhkoputken ahtauman tai tukkeuman aiheuttamaa keuhkon tai sen osan kasaanpainumaa alueella, josta ilma on imeytynyt pois. Minulle aloitettiin antibiootti ja pääsin sairaalasta parin päivän päästä pois, erinomaisessa kunnossa, kuten terveyskertomuksessa lukee. Nämä arvioinnit voinnista jaksaa minua aina hämmästyttää, samoin kirjaukset esim. kuumeeni alkamispäivästä vaihteli eri teksteissä viikoilla vaikka kuinka yritin niitä korjata heille käynnilläni. 

24.3. jouduin käymään taas päivystyksessä mittauttamassa tulehdusarvot kuumeen vuoksi. Pääsin heti kotiin, koska arvot olivat vain lievästi koholla. Lopulta pitkään jatkuneen kuumeilun vuoksi määrättiin koko vartalon TT-kuvaus maaliskuun lopulle. TT-kuvissa näkyi ohutsuolessa jotakin korostumaa, jota epäiltiin tulehduksellisen suolistosairauden aiheuttamaksi. 7-8.4 olin taas OYS:ssa osastolla kuumeilun vuoksi ja tuolloin tehtiin suolentähystys, jossa ei päästy kuitenkaan sinne saakka, missä korostuma näkyi TT-kuvissa. 12.4 minulla loppui antibioottikuuri ja jälleen 16.4 nousi kuume ja jouduin 19.4 lähtemään taas  OYS:n päivystykseen. Lopulta yskösnäytteistä löytyi bakteeri ja todettiin keuhkokuvien perusteella keuhkokuume. Löydettiin myös pissatulehdus. Olisin tarvinnut osastohoitoa, mutta lakon vuoksi minua ei voitu ottaa osastolle, joten lähdin kotiin ja paikallinen "kotisairaala" kävi tiputtamassa kotona antibiootit minulle. Lääkäri ohjeisti, että jos kuume jatkuu antibioottihoidosta huolimatta, pitää tulla uudestaan OYS:n ja pois suljetaan mahdollinen endokardiitin (sydänläppien) tai tahdistinpiuhojen infektio sekä sarkoidoosin aktivoituminen. Tämä alkoi minua jo pelottaa enemmän vaikka olen kaikkiin asioihin suhtautunut omaksi ihmeeksenikin rauhallisesti. 28.4 sitten tehtiin tarkempi PET-TT-tutkimus, josta kuulette seuraavassa postauksessa. 

Entivanhanen hedelmäkakku nelikymppiselle

 Tämän kaiken keskellä oli kuitenkin ilon aiheitakin. Maaliskuussa juhlittiin minun ja puolisoni synttäreitä ja vävyn tasakymmeniä. Puolisoni jäi eläkkeelle aprillipäivänä eli 1.4.2022. Tämä helpotti kovasti molempien elämää. Ei tarvinnut miettiä enää työvuoroja, että pääseekö puolisoni mukaan sairaalareissuilleni vai pitääkö töissä vaihtaa vuoroja jonkun kanssa. Sehän oli aiemmin tarkoittanut sitä, että puoliso joutui tekemään välillä korvaavat vuorot oman vuoron jatkeeksi. Olimme menneet naimisiin lähes 39 vuotta aikaisemmin ja vanhin lapsistamme syntyi samana vuonna. Seuraavan kerran asuimme mieheni kanssa kahdestaan 2019, kun nuorin lapsistamme muutti omaan kotiinsa. Mutta nyt saimme olla päivät kahdestaan ja aika kului kuin siivillä ja meillä oli mukavaa. Pelasimme SkipBoa aina kun miehelläni siihen oli tilaisuus kotitöiden lomassa.