Elämän pyörteissä

 Iloinen ja veikeä

on tää Onni kulta.

On monenlaista touhunnut

kun palaa seikkailulta.

Soturina kiitänyt on pitkin Suomenmaata,

ratsastanut, katsastellut

omaa sadunsaarta.

Tahtois oman linnan laittaa,

sinne aarteet toisi.

Kultaa ja hopeaa

niin paljon kuin vain voisi.

Kruunun painais päähänsä

ja kuningas hän oisi,

valppaana ja urheana

linnaa vartioisi.

Siellä pitkin sadun saarta,

antais tuulen viedä,

anna mennä ratsuni,

laukkaa saarten tietä. 

Heinäkuu mennä hurahti niin nopeasti, että ei huomannutkaan. Vilskettä on meidän perheessä riittänyt ja väkeä käynyt eri kokoonpanoissa. On ollut aikuisia, lapsia, koiria ja ihana iäkäs tätini ilahdutti vierailullaan tyttärensä kanssa. Välillä on meinannut uupumus tulla, mutta siitä sitä on aina iloisten tapahtumien kautta noustu jaloilleen. Elokuukin lähentelee jo loppuaan, mutta ei vaan ole jaksanut kirjoitella saatikka tehdä paljon muutakaan. 

Terveysrintamalla yskä palasi takaisin ja lopulta piti lähteä jälleen päivystykseen ja siitä osastolle heinäkuun lopulla. Keuhkokuvissa kaikki oli kunnossa ja sydänkin entisellä mallillaan. Bakteeri vaan yritti edelleen jyllätä keuhkoissa. Oli vähän jännittävä tilanne, kun menin tiistaina osastolle ja perjantaina oli nuorimman tyttäreni häät. Kerjäsin lääkäriltä, että pääsen keskiviikkona kotiin, koska sydän ja keuhkot olivat kunnossa. Lupasin palata päivystykseen heti, jos tilanne huononee. Sain luvan lähteä. 

Häät meni hyvin ja jaksoin hyvin olla mukana. Johtui varmaan siitä, että häät oli pienet ja ihan perhepiirissä. Syömässä käytiin italialaisessa ravintolassa ja iltaa vietettiin mökkiolosuhteissa rennosti. 

Nyt elokuussa otettiin jälleen kilpirauhaskokeet, ultrattiin kaulan alue ja otettiin ohutneulanäyte kilpirauhasen alueelta. Verikokeissa arvot ovat lähteneet hitaasti parempaan suuntaan. Ohutneulanäytteessä näkyy vielä syöpäarvot kohonneina eli terveen papereita ei siltä osin vielä tullut. Ja koska syöpäni oli ärhäkkää laatuaan, niin kontrollit jatkuu tihennetysti eteenkin päin. Radiojodihoitoa ei edelleenkään uskalleta antaa. Ensiviikolla on sydänkontrolli, mutta rauhallisin mielin siitä olen. Vointi on kuitenkin aavistuksen kohentunut. Verensokerit on nyt hieman tasoittuneet varmaan siksikin, että tulehdus keuhkoissa on rauhoittunut. 

Saamattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä on edelleenkin ja todella väsynyt olo. Toisena päivänä jaksan vähän touhuta, mutta sitten on päiviä, jolloin en saa mitään aikaiseksi. On vaan hyväksyttävä, että nyt on näin kaikkien näiden koettelemusten jälkeen. Toiveikkaana lähden syksyyn, jospa voimat palautuisi ja pääsen aloittamaan lopultakin jälleen kuntoutumisen. 

Vielä pitää kertoa kesän yhdestä kohokohdasta, lastenlasten serkkujuhlasta. Tällä kertaa se oli sirkus teemalla eli Serkus-Sirkus. Itse toimin sirkustirehtöörinä ja mieheni oli taikuri. Sitten meillä oli Onni-pelle, voimamies, uskomattomat jonglöörit, pupu, tiikeri, yksisarvinen, Aku-akrobaatit ja maailman kehittyneimmät tekoäly robotit. Ja tietysti mukana oli sirkus koira Ernest. Ohjelmaa oli siis laidasta laitaan enkä ole koskaan ollut niin hauskassa sirkuksessa kuin tämä oli. Lopussa herkuteltiin hotdogeilla ja pillimehulla ja juotiin kääretorttu kahvit jälkiruoaksi. Nämä on niitä elämän tähtihetkiä, joita ei rahalla saa. 

Tie toipumiseen

 Metsässä kuusen juurella

on pienen pieni pesä.

Se on siihen rakennettu

joka ikinen kesä.

Siinä on sammal lattiana,

Kuusen oksista katto,

Seinät on tehty naavasta

pihassa ruohomatto.

Kodissa pienessä asustaa,

harmaa susihukka.

Aivan pienellä kerällä

on tänään tuo pieni rukka.

Sillä on sydän kipeä,

eikä ystävää ole hällä,

miettii, mitä tehdä voisi

yksinäisellä elämällä.

Tahtoisi löytää ystävän,

jonka kanssa leikkiä voisi,

jakaa ilot ja murheet yhdessä,

se elämään iloa toisi. 

Kylläpä tämä aika rientää taas nopeasti ja etenkin, kun on kaikenlaisia menoja ollut lähes joka viikolle. Tässä välissä on ollut vappu, helatorstai, koulujen päättäjäiset ja juhannus. Toukokuu on vaihtunut jo heinäkuuksi ja kesän pitäisi olla kauneimmillaan. Kovin montaa lämmintä päivää ei ole vielä ainakaan täällä rannikolla ollut vaan kylmä tuuli on aurinkoisenakin päivänä jäähdyttänyt ilman.

Terveyden kanssa on ollut vähän niin ja näin. Toukokuussa oli aika sydänkontrolliin. Sydämessä oli kaikki ennallaan maaliskuun kontrolliin nähden, ei parempi, mutta ei huonompikaan. Keuhkojen ct-kuvissa näkyi keuhkokuume ja poskiontelotulehdus. Lopultakin aloitettiin se kolmen viikon täsmä antibioottikuuri pneumocystiksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Kuuri alkoikin hetimmiten tehota yskään, mutta sivuoireena aiheutti etovaa oloa ja suunnilleen viikon päästä aloinkin jo oksentelemaan. Päivystyksessä jouduin käymään ja siellä verikokeissa krea eli munuaisarvo ja kaliumit oli korkealla ja suola-arvot matalalla. Munuaiset ottavat nykyään herkästi osumaa, kun lakkasivat silloin siirron jälkeen toimimasta. Pääsin kuitenkin kotiin ja parin päivän päähän määrättiin kontrolli verikokeet. 

Seuraavan yön oksensin edelleen ja aamulla vointi oli niin huono, että suihkussa käynnin ajan tärisin kuin horkassa eikä jalat tahtoneet kantaa. Tuli kyllä mieleen aika ennen sydämen siirtoa, jolloin olin samanlaisessa kunnossa pitkän aikaa. Menin taas päivystykseen ja sieltä lähetettiinkin sitten oys:n yhteispäivystykseen ja siitä osastolle. Nyt oli kyllä hieno huone käytössä merinäkymällä. Huone oli tilava ja kiikkutuolikin oli huoneessa eli kyllä siellä passasi sairastaa. Hoito oli hyvää, kuten ennenkin.

Antibiootti vaihdettiin kahteen eri antibioottiin ja pääsin pyynnöstäni kotiin toipumaan seuraavana päivänä. Yskä hellitti melko pian ja jälleen kerran totesin, että jospa tämä toipuminen ja kuntoutuminen tästä taas lähtee etenemään. Kevät menikin enimmäkseen sohvalla makoillessa. Sairaus vei voimat samoin todella matalat verenpaineet. 

Kilpirauhasen verikokeet kontrolloitiin kesäkuussa ja nehän olivat aivan pielessä. Niiden mukaan minulla on sekä liika-, että vajaatoimintaa. Lääkäri ei oikein uskonut tulokseen vaan määräsi uudet kokeet otettavaksi. Eipä se tilanne siitä kummennut ja nyt sitten mennään elokuuhun saakka näillä lääkityksillä. Sydämen tilanteen vuoksi ei kilpirauhaslääkkeitä uskalleta kovin rukata. 

Nyt olen aloitellut pieniä kävelylenkkejä tekemään ulkona ja kotona vähän enemmän kotitöitä touhunnut. Hengitys vaan tahtoo mennä liikkuessa ahtaalle, kun limaisuus on palannut keuhkoihin. Puhuessa myös ääni tahtoo käheytyä. Toivon vain, että selviän ilman lääkäri käyntiä elokuun kontrolliin saakka.

Muuten elämä kulkee omaa entistä uomaansa. Lapset perheineen piipahtelevat lomalla ja itsekin ajellaan lasten luona. Olen anonut elokuuksi lomaa meille, mutta taitaa ne kontrollit määritellä menojamme.

Oikein ihanaa kesän aikaa kaikille. Kerätään voimia tulevaan syksyyn ja talveen. 

Unelmat muuttuvat todeksi

 Kirjoitin itselleni unelmia,

sopivan kokoisia

yhdelle pienelle ihmiselle.

Unelmia, jotka mahtuvat

yhteen päivään,

yhteen tuntiin.

Kirjoitin unelmia

päästäkseni lentämään

haavemaailmaan,

hetkeksi pois arjesta,

joka välillä on liian

raskas taakka kantaa.

Kaikkien näiden sairauksien ja vaikeuksien keskellä elämä antaa paljon hyvääkin. Unelmat toteutuvat, kun niihin jaksaa sinnikkäästi uskoa. Kuten olette huomanneet, olen jakanut täällä blogissa omia runojani ja minulta on kysytty, miksen kokoaisi näitä kirjaksi. Itsekritiikkini on ollut liian kova ja omat runot eivät kuulosta niin hyviltä kuin toisten kirjoittamat. Ystävät ovat kuitenkin kannustaneet, joten päätin, että olkoon tämä nyt kerran elämässä projekti ja kokosin runot kansien väliin. Vihdoin viime viikolla sain kirjalähetyksen kotiin ja voitte uskoa, että tunteiden kirjo on ollut melkoinen myrsky sisälläni. On ollut iloa, haikeutta, häpeää ja kaikkea mahdollista. Nyt se on kuitenkin tehty ja toivon, että se joka ostaa kirjan, lukisi sitä suurella lempeydellä, armollisuudella ja ymmärryksellä, että en tosiaankaan ole ammatti runoilija. Suurin osa runoista on syntynyt yön valvottuina tunteina, kun pelko ja epävarmuus elämän jatkumisesta on ollut isosti läsnä.

Toinen unelmani toteutui nyt vappu viikonloppuna. Olen aina halunnut viedä lapseni isäni synnyin seuduille Nurmekseen. Tänä viikonloppuna se onnistui. Yövyimme kaksi yötä Bomba-hotellissa. Lauantaina kävimme Raesärkillä ja osa kävi vaeltamassa reitillä, mutta itse en jaksanut kävellä kuin pienen matkan. Poika ja pieni Ernesti-koira jäivät minun seurakseni nuotiopaikalle, mikä oli minusta mukavaa. Nuotiota ei saanut tehdä metsäpalovaroituksen vuoksi, mutta retkieväät maistui hyvässä seurassa erinomaisesti. Iltasella pidin lapsille tietokilpailun liittyen isäni ja äitini elämään. Valitettavasti ei uskallettu lähteä isän syntymäpaikalle ajamaan teiden kunnon vuoksi.

Onneksi jaksoin viikonlopun reissata, sillä nyt olen tämän pitkittyneen yskän lisäksi kovassa flunssassa. Kun vastustuskyky on alentunut, niin taudit iskee helpommin. No huomenna keuhkolääkäri katsoo yskösnäytteeni ja toivottavasti niistä selviää tämä pitkittyneen yskän syy ja saan vihdoin siihen hoidon. Lihasvoimat on käyneet vähiksi ja pitäisi päästä jo itseä kuntouttamasn

Aurinkoista loppukevättä kaikille ja hyvää äitienpäivää. 

Jos joku on kiinnostunut ostamaan runokirjani, voi lähettää minulle viestiä. Kirjaa voi tilata myös Mediapinta Oy sivujen kautta.

https://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-81-1872-5

Toivotaan, toivotaan

Siinä unessa minä juoksin kukkamekossa

pitkin heinäniittyä kevein askelin.

Heinänsänget pistelivät kinttujani.

Tuuli vilvoitti auringon paahtamaa ihoani 

ja helmani hulmusivat tuulen mukana.

Elämä oli kevyt kantaa.

Siinä unessa mikään ei painanut

untuvan painoa enempää.

Oli vain luonto ja minä,

yhtä kaikki,

yhden yön verran. 

 Pääsiäinen on nyt vietetty ja saatiin pikku vieraitakin yökylään. Ulkoiltiin ja syötiin hyvin, etenkin herkkuja. Minäkin jaksoin käydä leikkipuistossa ja pienellä lenkillä yskästä huolimatta.

Nyt yskä on pahentunut ja keuhkot rohisee niin, että piti käydä päivystyksestä hakemassa lähete Oys:n keuhkopolille suunniteltua näytteenottoa varten. Sain kiireellisen lähetteen 1-7 vrk keuhkojen tähystykseen. Bronkoskopia minulle on tehty silloin sydänsiirron jälkeen teholla ollessa, kun keuhkot oli menneet läjään ja niitä on jouduttu oikomaan. Silloin en vielä ole ollut hereillä. Jälleen uusi tutkimus ja jännityksen aihe. 

Odottelin keskiviikkoon saakka aikaa oys:sta, mutta sieltä ei kuulunut mitään ja vointi vaan paheni. Yöllä nousi lämpöä ja oli jo  aiemmin tullut selkeät poskiontelotulehdukseen oireet, joten lähdin uudelleen päivystykseen. Crp oli noussut perjantaista, mutta keuhkokuvissa ei onneksi näkynyt muutoksia. Poskionteloissa oli selkeä tulehdus ja rohinat kuuluivat alahengitysteistä. Sain antibioottikuurin ja nenäsumutteen. Ja nyt vasta ottivat minun kiireellisen lähetteen käsittelyyn, kun lääkäri soitti keuhkopolille. No aika tulee myöhemmin, mutta se ei nyt haittaa, kun saan helpotusta tuosta antibiootista. 

Tulevana viikonloppuna meillä olisi vertaisviikonloppu sydän- ja keuhkosiirrokkaiden kesken, mutta jouduin sen perumaan meidän osalta. Kyllähän se harmittaa, mutta ei voi mitään. Terveys edellä täytyy mennä. 

Minullahan oli ajokielto kolme kuukautta tahdistimen asennuksesta. Eilen vihdoin sain ajaa ja kyllä tuntui mukavalta istua kuskin paikalle, kun käytiin kaupassa. Tuntuu kuin saisi vapauden takaisin, kun ei ole toisten kyydeistä riippuvainen. Ja kun vointi hiljalleen kohenisi, niin pääsee nauttimaan ihanista kevätilmoista tuonne ulos ja voisi aloittaa jo ikkunan pesut. Kukkia, kurkun- ja tomaatintaimia on kasvatettu niin, että minä olen ollut työnjohtajana. Me siirrokkaat kun emme saa multaa käsitellä, mutta onnistuu se näinkin. Nyt jäädään ihailemaan uuden kasvua. 

Yksikseskös yskiskelet

Hupilupin naiset

Iloisia vanhoja naisia

pöydän ympärillä

muistelemassa entisiä aikoja

vuosikymmenien takaa.

Yhdessä elettyjä hetkiä,

iloja ja suruja,

haaveita ja unelmia,

toteutuneita ja toteutumattomia.

Nostamassa maljaa elämälle.

Niille hetkille,

jotka loivat merkityksen

tälle kaikelle. 

Kotona aloitin kuntoutumisen tekemällä ensin pieniä arjen askareita. Kovat pakkaset estivät ulkona lenkkeillyt eikä toki jalatkaan kovin hyvin kantaneet, niinpä keräsin askeleita "lenkkeilemällä" marketeissa. Kiersimme molemmat paikalliset marketit reunoja myöten ja pystyin ottamaan tarvittaessa tukea kärryistä. 

Kuntoutuminen on edennyt hitaasti. Alkuun hiki valui päältä ja puseron selkämys oli läpimärkänä, kun vähänkin liikkui. Sitten alkoi ääni käheytyä ja nenä on ollut alusta alkaen tukkoinen. Arvelin oireiden johtuvan kortisonin turvotuksesta. Kun yskän oireet alkoivat ja pahenivat, aloin pohtimaan, että onko nyt cordarone lääke kuitenkin alkanut tekemään keuhko-oireita. 

Minulla oli tulossa kontrolli kardiologille ja sitä ennen otettaisiin verikokeet ja sydänfilmi. Laboratoriossa hoitaja suositteli ottamaan yhteyttä kardiologian poliklinikalle, kun sydänfilmi on minulla vähän erikoinen johtuen tahdistimesta. Olimme lähdössä reissuun etelä-suomeen, joten päätin soittaa varalta ja varmistaa, että on turvallista lähteä. Kerroin hoitajalle yskästäni ja samalla epäilystäni voisiko cordarone olla aiheuttajana. Hän ei ollut kuullutkaan, että cordarone voisi aiheuttaa keuhkomuutoksia. 

Hoitajan mielestä sydänfilmissä ei ollut huolestuttavaa, joten sovittiin, että otan yskän seuraavalla viikolla kontrollissa puheeksi. Iltapäivällä kuitenkin puhelin soi ja hoitaja oys:sta soitti, että oli huolestunut kuitenkin yskästäni ja kertonut siitä lääkärille. Lääkäri oli tehnyt päivystyksellisen lähetteen keuhkokuviin ja meninkin samantien niihin. Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja kertoi, että keuhkokuvissa ei ollut poikkeavaa, mutta määräsi nyt yskösnäytteen otettavaksi ja vastauksen kuulisin seuraavan viikon kontrollissa. Näiden tutkimusten vuoksi emme päässeet lähtemään reissuun ja se olikin onni, sillä syntymäpäiväsankari, jota olimme menossa juhlimaan sairastui vatsatautiin.

Seuraavalla viikolla sydän kontrollissa minulla oli kaksi lääkäriä mukana tutkimassa. Toinen ultrasi sydäntä ja toinen mittasi tahdistimen säätöjä samaan aikaan. Sydämessä tilanne oli hieman parantunut. Mutta kuten lääkärit sanoivat, olen heille melkoinen palapeli koottavaksi sarkoidoosin ja kilpirauhassyövän uusimisen vuoksi. Lisäksi tämä yskä huoletti lääkäreitä. Sain lähetteen sisätautien päivystykseen keuhkojen CT-kuvien ottamiseksi. 

Yskösnäytteessä kasvoi lievänä pneumocystis bakteeri tai sieni se taitaa virallisesti olla. Tämä aiheuttaa keuhkokuumetta ja on vaarallinen meille immuunipuutteisille. 

CT-kuvissakaan ei onnekseni keuhkoista löytynyt poikkeavaa, joten sain pitkän antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseen ja ohjeen hakeutua uudelleen hoitoon, jos oireet jatkuvat. Tällöin tehdään tarvittaessa bronkoskopia eli  tähystetään keuhkot ja otetaan samalla huuhtelunäyte. Antibioottikuuri on nyt ohi ja oireet ovat helpottaneet, mutta, eivät täysin ohi. Nyt sitten seuraillaan palaako oireet vai pääsinkö pelkällä säikähdyksellä. 

Ensi viikonloppuna on palmusunnuntai ja pieniä virpojia odotellaan vitsoineen oven taakse. Sitä iloa ja jännitystä on mukava nähdä. Pääsiäistä olen vähän laitellut, mutta ensiviikolla sitten enemmän. Viikonloppuna siirrytään virallisesti kesäaikaan. Lisääntynyt valon määrä ja tavallista lämpimpi sää on kyllä voimaannuttavaa. 

Iloa, valoa ja lämpöä teille kaikille loppukevään odotukseen. 

Lääkkeitä ja sivuvaikutuksia

Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee.

Lämmin koti,

aamukahvi viltin mutkassa,

toinen ihminen,

jonka kanssa jakaa tämä kaikki.

Sillä tiedättekö,

ihan tavallinen arki on parasta juhlaa.

Ja pihapuussa laulaa talitintti kevään tuloa. 

Oli ihana palata kotiin ja tuttuun arkeen. Voimat olivat vähissä ja jälleen piti koota itsensä, että jaksaa alkaa kuntouttamaan itseään henkisesti ja fyysisesti. Tämä onkin ollut haasteellista lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi. 

Kortisoni tekee minut todella levottomaksi ja yöunet nukuin alkuun tunnin kahden pätkissä. Päivälläkään ei pystynyt rauhoittumaan ja  lepäämään saatikka, että olisi jaksanut keskittyä paljon mihinkään tekemiseen. Välillä olen kutonut sukkia, lukenut muutaman sivun kirjaa, auttanut ruoan laitossa ja muissa kotihommissa, mutta kaikki tapahtuu pienissä pätkissä. Näköhäiriöt vaikeuttavat myös tekemisiä eli näkö sumenee eikä esim. kirjan tekstistä saa selvää. 

Kakku lohduttaa aina ❤️

Kortisoni aiheutti ja aiheuttaa edelleen koko kropan tärinää ja erityisesti käsien vapinaa. Lisäksi kortisoni aiheuttaa verensokereiden nousua eli kortisoni diabeteksen. Tämä olikin jo entuudestaan tuttua. Joudun seurailemaan verensokereita ja pistämään insuliinia päivittäin tällä hetkellä kolmesti päivässä. Lisäksi otan aamuisin verensokerin hoitoon yhden tabletin. Kortisoni hoidon aikana on erityisesti iltasokereilla taipumus nousta ja välillä sokeriarvot käyvät yli 20. Valitettava haittavaikutus kortisonilla on myös ruokahalun lisääntyminen ja minulla se näkyy makeannälkänä ja tietysti iltaisin. Ja kummasti makea maistuu vaikka makuaisti on muuttunut ja osa ruoista ja juomista maistuu ihan vieraalta. Oman lisänsä makeannälkään tuo varmasti pielessä olevat kilpirauhasarvot. Kortisonin haittavaikutuksina on myös kuukasvot ja painon nousu. Minulla kasvot ja kaula ovat todella turvoksissa vaikka paino ei juuri ole noussut. 

Linnea Elisabeth

Kortisoni aiheuttaa myös lihasheikkoutta ja minulla se näkyy siinä, että etenkin iltapäivästä jalat ovat todella raskaat. Ulos ei oikein voi lähteä lenkille, kun ei tiedä, kuinka pitkälle jalat kantaa. Olen ratkaissut tämän niin, että käydään vähintään joka toinen päivä marketeissa kiertämässä, kun voin nojata ostoskärryihin ja tarvittaessa istahtaa penkille levähtämään. Onneksi kortisonin haittavaikutukset helpottaa, kun annostus vähenee.

Rytmihäiriöihin aloitettiin cordarone lääkitys, jota saa käyttää vain vaikeissa sydämen rytmihäiriöissä silloin, kun muut lääkkeet eivät tehoa tai niitä ei voi käyttää. Cordarone lääkkeen saa määrätä ainoastaan kardiologian tai sisätautien erikoislääkäri ja lääkitys vaatii haittavaikutustensa vuoksi tarkan seurannan. 

Cordaronella voi olla vakavia haittavaikutuksia ja yllätys, yllätys se vaikuttaa kilpirauhaseen. Cordarone voi aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa tai vajaatoimintaa. Kilpirauhasten kontrolliverikokeissa minulla olikin arvot aivan pielessä, mutta niiden kanssa ei nyt oikein voi tehdä mitään sydämen vuoksi. Eli elämä ja elimistö on yhtä sekamelskaa voinee sanoa eikä nyt tiedä mikä nämä haittavaikutukset aiheuttaa, kun mahdollisuuksia on niin paljon. Oman lusikkansa tähän kaikkeen sekametelisoppaan heittää vielä nuo hyljinnänestolääkkeet haittavaikutuksineen. Onneksi on kuitenkin lääkkeet, joiden avulla saa jatkoaikaa elämälle. Haittavaikutusten kanssa pitää vaan oppia elämään. 

Tahdistusta

 Tänä iltana minä sytytän kynttilän.

Se on kiitos äidille ja isälle elämästä.

Sen liekki on palanut välillä loimuten, välillä melkein hiipuen.

Sytytän kynttilän perheelleni. 

Olette rakkainta ja arvokkainta,

mitä minulla on, on ollut ja tulee olemaan.

Sytytän kynttilän sisarilleni ja veljilleni.

Teidän kanssa minä kasvoin minuksi.

Te tunnette ja muistatte minun varhaislapsuuteni paremmin

kuin minä itse.

Sytytän kynttilän ystävilleni,

joiden kanssa olen saanut jakaa iloni ja suruni,

jotka olette olleet tukemassa tielläni.

Viimeisenä sytytän kynttilän itselleni.

Urhealle naiselle, joka kaikista vastoinkäymisistä huolimatta

selviytyi tähän saakka.

Huomista ei tiedä kukaan. 

 Viikonloppu oli vähän pitkähkö pötkötellä sairaalassa vaikka puoliso kävikin katsomassa. Lasten perheissä sairastettiin influenssaa, angiinaa, koronaa ja muuta kuumetautia niin eivät päässeet katsomaan. Onneksi kuitenkin kännykän avulla saattoi pitää yhteyttä perheeseen. Ja hyvän kirjan seurassa aika kului vaikka kortisoni tekikin levottomaksi ja keskittymiskyky oli huonoa.

Lopulta tiistaina aamulla hoitaja tuli kertomaan, että olen kolmantena tahdistimen vaihdossa ja menee iltapäivälle ennenkuin viedään saliin. Arvelinkin, että olen viimeinen, koska tarkoitus oli poistaa ensin vanha tahdistin ja laittaa uusi tilalle. Tiesin entuudestaan, että se ei kovin helposti ja nopeasti tapahdu. Tällä kertaa oli extra jännitystä siitä, että miten vanha tahdistin saadaan pois ja miten tämä uusi sydämeni reagoi toimenpiteeseen. Pyysin jälleen heti kunnon annoksen rauhoittavaa ja hyvin lääkittiinkin koko toimenpiteen ajan.

Lääkäri tuli heti alkuun kertomaan, että uutta tahdistinta ei voida laittaa verisuonien vuoksi vanhan tahdistimen paikalle, joten vanha tahdistin jätetään paikalleen ja uusi laitetaan oikealle puolelle. Vanhaa tahdistinta ei oteta pois tulehdusriskin vuoksi vaan jätetään lisäturvaksi ja näissä tahdistimissa riittää virtaa yhteensä 16 vuodeksi. Esitin toiveen, että jospa elinpäiviäkin riittäisi niin pitkälle. 

Koin oloni turvalliseksi koko toimenpiteen ajan ja leikkaussalin henkilökunta oli empaattista ja piti minusta hyvää huolta. Lääkäri piti minut ajan tasalla kaikesta ja vastasi kysymyksiini. Myös tahdistimen laitevalmistaja vastaili mieltäni askarruttaviin kysymyksiin. Toimenpide sujui tällä kertaa ongelmitta ja taisi kestää reilun kolme tuntia kaikkinensa. Jäin osastolle seurantaan seuraavaan päivään, mikä oli mielestäni ihan hyvä asia. Uutta tahdistinta seurataan nyt kännykkään asennetun sovelluksen avulla eli yöpöydälle ei enää tarvitse erillistä seurantalaitetta, mikä on hyvä juttu. 

Puoliso tuli hakemaan minua seuraavana päivänä puolenpäivän aikoihin. Oli ihana päästä kotiin ja tunnelmoimaan vielä joulun jälkimaininkeja. Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, niin en millään olisi malttanut luopua tästä joulusta. Mutta niin vain yhtenä päivänä tuli tunne, että nyt tarvitaan valoa ja iloa. Joulukoristeet kerättiin pois ja punaisen tilalle laitettiin violettia sävyä. Kävimme ostamassa kukkakimpun pöydälle ja paikallisesta sisustusliikkeestä ostin vaaleanpunaisen kukkakauppa keramiikkatalon ja toivotin kevätpäivät tervetulleiksi.