Kuusikymppinen nainen tietää jo mitä elämältä haluaa. Hän myös tietää, mitä ei kannata haluta ja hän tietää, mitä saa vaikkei haluaisikaan.
Kuusikymppinen nainen tietää, miten pukeutua milloinkin, tietää miten ei ainakaan kannata pukeutua milloin mihinkin ja välillä pukeutuu kuitenkin johonkin, vaikkei tahtoisi pukeutua mihinkään.
Kuusikymppinen nainen on petollinen, se tietää niin paljon kaikesta, mutta ei kerro mitä tietää, ja välillä tietää vaikka ei kannattaisikaan tietää ja sitten tietää enemmän kuin haluaisikaan tietää.
Kuusikymppinen nainen tietää, milloin kannattaa juhlia, tietää myös, mitä ei kannata juhlia ja erityisesti tietää sen että tässä iässä, jos missä kannattaa juhlia elämää ja juuri niiden keskellä, joiden kanssa on kannattanut elää yhdessä elämää kuudenkymmenen vuoden varrella.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, tämä vuosi on minulle juhlavuosi. Täytin maaliskuussa täydet 60-vuotta ja koska kuolema kävi lähellä monta kertaa, päätin ottaa kaiken ilon irti tästä juhlavuodesta. Ja aion elää terveellä tavalla itsekkäästi toteuttamalla omia haaveitani ja unelmiani.
En aikonut kuitenkaan isommasti juhlia syntymäpäiviäni vaan ihan perhepiirissä ja tarjoamalla kakkukahvit niille, jotka uskaltautuvat piipahtamaan. Toki omalle pitkäaikaiselle ystäväporukalle oli tarkoitus järjestää omat juhlat, kuten meillä on ollut tapana. Mutta kuinkas sitten kävikään.
Saimme kutsun tyttärentyttären järjestämille Saiturinjoulu juhlille ja teemana oli pukeutua vanhanaikaiseen juhla-asuun tai ballerina pukuun. Tietystihän minä innostuin siitä varmaan eniten ja aloin touhuamaan kaikille asuja juhliin. Leipasinpa pienen täytekakunkin juhlaa ajatellen. Se vähän epäonnistui, mutta ajattelin, että saa kelvata, kun omaa väkeä vaan on ja heistäkin vain osa pääsee paikalle.
Lauantaina 22.2 reilu kaksi viikkoa ennen varsinaista syntymäpäivääni oli nämä juhlat suunniteltu vietettävän. Juhla-aamuna, josta minä en siis tiennyt mitään, vävypoika aikoi lähteä käymään aamulla pilkillä. Kohta tuli perheen watsappiin viesti ja kuvakaappaus uutisesta, että tuulimyllyn osia kuljettanut rekka on kaatunut tielle, jota meidän piti mennä tyttären luokse, joten pitää kiertää toista kautta. Uutinen paljastui myöhemmin valeuutiseksi, jonka vävypoika oli tehtaillut kännykällään.
Lähdimme puolisoni kanssa ajelemaan kiertotietä tyttären luokse ja laittelin matkalta viestiä keliolosuhteista muille perässä tulijoille. Puolisoni poikkesi vielä reitiltä ja ihmettelin reittivalintaa. En silti epäillyt mitään, koska olemme ennenkin kierrelleet eri reittejä pitkin matkakohteisiimme. Päivitin jälleen lapsille huonosta kelistä sivuteillä, jos tulevat samaa reittiä. Matkan varrelle osui juhlapaikka, jossa olimme viettäneet tyttäreni häitä ja minun 50-vuotis juhlia. Puolisoni ajoi tämän juhlapaikan pihatielle ja minä kiukustuin hänelle, ettei toisten pihoille saa noin vaan ajella ja pyysin kääntämään auton ennen pihaan tuloa.
Mies naureskeli ja ihmetteli, kun vävypojan auto oli pihassa ja hänen piti olla pilkillä. Myös muiden lastemme autot olivat pihassa, enkä vielä siinäkään tajunnut tulleeni huijatuksi. Kysyin mieheltäni, että ei kai ne niitä Saiturin joulu juhlia varten ole vuokranneet tämmöistä paikkaa. Hämmästelin kyllä siinäkin puolisoni hilpeyttä ja lähdin hänen perässään kohti ulko-ovea. Avasin oven ja kakku käsissä astuin sisään.
Siellä oli koko suuri pesueeni kuka mihinkin asuun pukeutuneena, juhlapaikka koristeltuna ja pöytä herkkuja täynnä. Soittimista kuului hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain laulu ja minä olin kuin puulla päähän lyötynä. En ollut osannut lainkaan aavistaa, mitä selän takana oli juonittu. Miniäni oli edellisenä iltana saapunut junalla naapuriin tyttäreni luokse ja minua pidettiin kaikin keinoin pois naapurista. Ja sisareni, joka ei tykkää ajaa autolla oli tullut yksin pitkän matkan juuri näitä juhlia varten.
Juhliin oli suunniteltu ari-teema eli jokainen oli pukeutunut naamiaisasuun, jossa oli ari välissä, kuten maalari, farmari, keisari, keikari, uimari jne. Minä olin se sankari. Poikani teknari, joka oli keikalla lapissa laittoi onnitteluvideon yhdessä teatterilaisten kanssa. Onnittelut tulivat suomeksi ja saameksi.
Iltapäivällä juhliin saapui se ihana pitkäaikainen ystävä porukka puolisoineen, joiden kanssa oli tarkoitus juhlia myöhemmin. Oli rokkari, inkkari, paakari, maalari, taivaanrannanmaalari, hamppari jne... Edes kampaajaystäväni ei ollut paljastanut mitään, vaikka olin vasta käynyt värjäyttämässä hiukseni hänellä ja kerroin juhlasuunnitelmistani.
![]() |
Ystävien virkkaama torkkupeitto, jonka alla on hyvä unohtaa murheet ja huolet ❤️. |
Juhlat olivat onnistuneet ja iso "taakka" harteiltani oli poissa. Nyt ei tarvinnut leipoa eikä järjestellä. Toisaalta olin kuin kynsille lyöty. Minun roolini juhlissa oli vain nauttia kerrankin ja tuntui, että en oikein hallitse tilannetta. Näitä juhlia tulemme kyllä muistelemaan vielä moneen kertaan. Ne olivat elämäni suurin vedätys, kiitos rakkaan perheeni. ❤️😄❤️