Kiitollisuutta ja kiireitä

Kun Luoja sinut muovasi,

laittoi kaiken tarkasti.

Antoi kaksi silmää 

nähdä kauneus päällä maan,

kaksi korvaa kuulevaa,

kaksi kättä, joilla työtä teet,

kaksi jalkaa, jotka sinut seikkailuihin vie.

Antoi yhden sydämen,

huolella Hän teki sen,

laittoi siihen kaiken rakkauden

silmistäsi saamme nähdä sen. 

Syksyllä kummittelee, mutta nämä olivat kilttejä kummituksia. 

Syyskuussa vietettiin maailman sydän päivää ja nyt on menossa roosanauha keräys syöpäpotilaille. Itse kuulun molempiin ryhmiin sydänsiirron, sepelvaltimotaudin ja hoidetun kilpirauhassyövän vuoksi. Nämä ovat saaneet miettimään tätä omaa matkaani ja sitä, miten kiitollinen saan olla, että olen vielä täällä.

Kurpitsapuistossa

Olen kovasti siivonnut ja muutenkin touhunnut tulevaa joulua varten ihan siitä ilosta, että nyt pystyn tekemään näin. Pääsen kiipeämään tuolille ja tikkaille, kun pyyhin kaappien ylähyllyt ja kaappien päälliset. Muistan sen tunteen, kun rollaattorin avulla pääsin juuri ja juuri huoneesta toiseen. Tuolilta seisomaan nousemisessa tarvitsin apua ja jos olisin kaatunut, en olisi päässyt itse ylös. Miehen työvuorojen aikana jännitti liikkua ja pidin kännykkää aina mukanani. 

Nyt puhaltavat ihan toisenlaiset tuulet. Keväästä alkaen olen tuntenut, miten voimat on lisääntyneet ja entinen minäni on palaamassa. Myös mieli voi paremmin, kun pystyy osallistumaan eikä koe jäävänsä sivuun kaikesta. Ulkopuolisuuden tunne oli seurana monet vuodet sairaus matkan aikana.

Olemme käyneet puolison kanssa päiväkodilla isovanhempien päivässä, konserteissa, kahden tyttären ja neljän lapsenlapsen kanssa taikuri showta katsomassa. On tunne, että nyt pitää ottaa kiinni kaikesta, mitä jäi reilun viiden vuoden aikana väliin. Perheelle olen erityisen kiitollinen, että he lähtevät mukaan kaikkiin minun "kotkotuksiin". Seuraavana on ohjelmassa joululeipomiset. Joulukuun aion nauttia joulu musiikista ja hyvistä kirjoista. Tietysti pieniä juttuja täytyy toimitella, mutta ne on joulupukin ja muorin salaisuuksia. 

Valoa, iloa ja lämpöä näihin pimeisiin päiviin ja ennen kaikkea pysykää terveinä. ❤️

Syksy tuntuu hyvältä

Syksy

Kirjavien lehtien

välistä loistaa keltaiset

auringon säteet.

Säteet, joiden lämpö on jo haalentunut,

mutta iholla on muisto lämpimästä

kesästä, ihmisistä ympärillä ja elämästä,

joka kantaa pimeän yli. 

 

Voi miten ihania syyspäiviä ollaan saatu viettää viime päivinä. Syksyn värit ovat lumonneet kauneudellaan. Somessa on saanut ihailla ihmisten ottamia kuvia revontulista. Itse en ole nyt niin loistokkaita nähnyt vaikka olen käynyt pihalla niitä kuikuilemassa. Elämä on muutenkin maistunut nyt tosi hyvältä ja voimat ovat vahvistuneet huomattavasti.

Viimeviikolla kävimme sydän- ja keuhkosiirrokkaiden sekä läheisten kanssa retkeilemässä ja makkaran paistossa. Vertaistuen voimaa ei voi liiaksi korostaa. Välillä vaihdetaan kuulumisia, miten tällä hetkellä menee itse kullakin, mutta kyllä ne jutut on enimmäkseen ihan muuta kuin sairastamista. Kun me kokoonnumme, siellä yleensä puhe ja nauru raikaa. Saamme voimaa yhdessäolosta ja jaksetaan taas arjen tuomia haasteita.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti oli kyllä oikea ratkaisu ja se tunne on vain vahvistunut päivä päivältä. Ja kuten sanotaan, niin eläkeläisenä on kiireet lisääntynyt. On tullut semmoinen elämän nälkä ja haluaa tehdä ja kokea kaiken jälkeen niin paljon asioita. Monenlaisia suunnitelmia ja unelmia on toteutumassa, mutta niistä sitten joskus myöhemmin kirjoitan, kun näen ovatko toteutumisen väärtejä. 

Ja eikö se ole kumma, kun kokee iloa ja elämisen riemua, niin eiköhän ole pään sisällä joku varoitus liikaa innostumisesta. Vanhat sananparret siellä kolkuttelee, että itku pitkästä ilosta, kyllä sitä nyt nauretaan ja aamulla sitten itketään jne. Pelko siitä, että kohta tämä taas romahtaa, varoittaa nauttimasta täysin rinnoin kaikesta hyvästä. En kuitenkaan anna sille nyt valtaa vaan nautin elämästä näillä eväillä ja voimavaroilla, mitkä tällä hetkellä on.