Hyvää joulua ja terveyttä vuodelle 2025

 

Satu lapsuuden joulun on mielessä aina,

se muistojen helminä kimmeltää, 

siinä äiti ja isä touhukkaina,

monet muistot mieleeni herättää.

Äiti pessyt on tuvan puhtahaksi,

isä lehmille puhtaat pahnat vei,

oli hiljennyt aatto jo iltaan asti,

joulurauhan aikana riehkastu ei.

Pojat tuoksuvan kuusen pirttiin toivat,

siihen vähäiset koristeet laitettiin,

kuusen oksat oikeat kynttilät saivat,

niitä varoen lapset me ihailtiin.

Kuului kopse jo kodin porstuasta,

kuka sieltä nyt jouluna saapuukaan,

kohta peljättiin ukkoa parrakasta,

joka lahjoja tuli antamaan.

Eipä paljon lahjoja silloin ollut,

eikä isoja osattu kaivatakaan,

vaan lämmin tunnelma lapsuuden joulun,

oli parhainta lapselle päällä maan.

Oli tuvassa rakkaat äiti ja isä,

oli siskot ja veljet armahat,

se tunnelma säilyy sydämessä,

ja ne muistot on aina rakkahat.

Vuosi on ehtinyt lopuilleen ja rauhoitumme kohta viettämään joulunaikaa. Toivon, että se on kaikille levollinen, rauhaisa ja uusia hyviä muistoja tuova erityisesti lapsiperheille. Muistot ja perinteet kannattelevat meitä vielä vanhuudessakin. Hyvät muistot jatkuvat vielä lastenlapsillemmekin.

                                

Meillä lapset puhuvat jouluttamisesta ja kertoilevat mitä he ovat poimineet lapsuuden jouluista omiin jouluperinteisiin. Meillä yksi on se, että syömme aattona puolenpäivän jälkeen riisipuuron hillasopan kanssa. Kotonani se oli sekametelisoppa. Ennen kuin alan keittämään riisipuuron, katson televisiosta lasten kanssa lumiukon ja kuuntelen Joulurauhan julistuksen. Se on minulle pyhä hetki. Minulle on myös tärkeää, että sisälle kannetaan aito kuusi ja illalla käy oikea joulupukki. Kotonani laitettiin aina havuja portaiden eteen ja näin haluaisin itsekin tehdä. Pitäisi olla omaa metsää, mistä hakea havuja ja meillä sitä ei ole. 

Illalla juomme koko perheellä joulukahvit ja lapset touhuilevat joululahjojen kimpussa. Meillä onkin melkoinen vilske, kuten oli lapsuudenkodissanikin. Siellä meitä oli parhaimmillaan yli 20 henkeä, kuten usein meilläkin joulunaikaan. Illalla pelaamme lautapelejä, kun lapset saadaan nukkumaan, mikä onkin vähän vaikeampi tehtävä joulunaikana, kun ensin jännittää aattoa ja sitten jännitys purkaantuu levottomuutena. Mutta sekin kuuluu jouluun ja me aikuiset saamme kokea sen uudelleen ja uudelleen lastemme kautta. 

Jossakin vaiheessa nämä joulut hiljenee, kuten vanhemmillammekin. Sitten istumme kahdestaan ja muistelemme tätä vilskettä ja vilinää. Onneksi on aina muistot. 

Toivotan teille kaikille levollista ja muistorikasta joulunaikaa ja terveyttä vuoteen 2025!!

Kuulolaite hommia

 Aikaisemmassa postauksessa kerroin, että kuuloni on heikentynyt ja tulen saamaan kuulokojeet. Marraskuun ensimmäinen päivä oli aika kuulontutkijalle ja kuvittelin meneväni korvakappaleen valamista varten. Tiedättehän ne kuulokojeet, mitä ikäihmisillä yleensä on. Yllätys olikin melkoinen, kun kuulontutkija napsautti korviini pienet nappiset ja korvantauskojeen. Vähän aikaa hän sitten sääteli laitteita hienolla tietokone jutulla istuen minua vastapäätä. Ja siinä se, kuulokojeet oli valmiit mukaani. Sain mukaani myös ohjevihkoset, pari säilytysrasiaa kuulokojeille, puhdistusvälineet ja pattereita. 

Alkuun kojeiden käyttö on ollut opettelua ja totuttelemista uusiin ääniin. Sorminäppäryyttä tarvitaan, kun koko koje on niin pieni. Etenkin ohuen "langan" varassa oleva korvaan tuleva kappale on niin pieni, että välillä on vaikeuksia saada se työnnettyä tarpeeksi syvälle korvakäytävään.

Äänet ovat kuuluneet paremmin.  Häiritsevintä on ollut hiusten kahinan kuuleminen, veden laskeminen hanasta ja pienetkin kolaukset. Puheäänet eivät kuulu liian kovina. Enää ei tarvitse puolison kanssa riidellä television ja radion äänistä. Välipäiviä laitteesta on täytynyt pitää, kun korvantauskappale ja silmälasien sanka tappelevat tilasta korvan takana. Suomeksi sanottuna korvalehti välillä kipuilee. Mutta eiköhän meistä vielä kaverit tule. Eipä muuta tällä kertaa kuin kuulemisiin seuraavaan kertaan. 

Voihan sepelvaltimot

Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa.
Minä en vain vielä ole ymmärtänyt,
mikä tarkoitus on kaikella,
minkä elämä on eteeni heittänyt. 
Olen vielä elämän oppikoulussa
ja odotan salaisuuden selviämistä-
kiitollisenako? En kuitenkaan.

                             

 Syyskuussa tuli vihdoin uusi aika kardiologian poliklinikalle  ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen. Edeltävästi piti käydä verikokeissa ja sydänfilmissä, niin kuin aina ennen poliklinikan aikaa. Minulla oli aika sydänpäiväsairaalaan klo 7. Olin jälleen jo kahdeksalta valmiina tippa kädessä odottamassa hakijaa sepelvaltimoiden tutkimukseen eli angiografiaan. Tämä toimenpide tehdään sydänsiirtopotilaille 1,3 ja 5 vuoden kohdalla sydänsiirrosta. Minulla tämä oli nyt 3 vuoden kontrolli, joka siirtyi kesäkuulta tänne syksyyn. Melko täsmällisesti kello 8 tuli potilaskuljettaja hakemaan minua saliin toimenpiteeseen. Ei siis tällä kertaa tarvinnut tsempata jännityksen vuoksi kauan. Kun kaikki menee hyvin, toimenpide ei kestä kauan, mutta tällä kertaa meni vähän pitemmän kaavan mukaan.

 

Minut valmisteltiin ja sain kipulääkettä ja rauhoittavaakin, kun pyysin. Kivuliain kohta on se, kun ranteeseen pistetään puuduteaine, mutta muuten toimenpide ei juuri tunnu. Katetri vietiin sydämeen vasemman rannevaltimon kautta. Katetri sujahti nyt hyvin eteenpäin ja päästiin sydämeen saakka. Varjoaine laitettiin ja todettiin, että oikea sepelvaltimo oli kookas, jopa superdominantti eikä siinä näkynyt ahtaumia. Tätä vähän ihmettelin, koska aikaisemmin tässä oli näkynyt 20%:n ahtauma. Tämä oli hyvä uutinen. Sen sijaan vasemman sepelvaltimon haarat olivat pienemmät ja päärunko moitteeton, mutta LAD systeemi eli vasemman sepelvaltimon laskeva haara, joka tunnetaan myös "widow maker" leskentekijänä, oli kapeahko. Siinä oli diagonaalin haarautumisen jälkeen visuaalisesti noin 70 % ahtauma heti haarakohdassa. Tätä kirjausta papereihini jäin hieman ihmettelemään, koska tutkimusta tehdessä lääkäri sanoi ahtauman olevan 75, jopa 80%:a. Lääkärin mukaan tämä olisi jo indikaatio pallolaajennukselle, mutta hankaluutena oli, että ahtauma oli taitekohdassa ja olisi tarvittu kaksi verkkoa tukemaan laajennettua kohtaa. Hän päätti sitten soittaa elinsiirtoihin erikoistuneelle kardiologille, mitä tehdään. Kardiologi oli ohjeistanut tekemään verenvirtausmittauksen, josta tulos oli rajoilla. Päädyttiin sitten korjaamaan tilannetta lääkityksellä.

 

Toimenpiteen jälkeen iltapäivällä minulla oli aika vielä kardiologian poliklinikalle. Täällä lääkäri ultrasi sydämen ja mittasi tahdistimen. Sepelvaltimoiden vuoksi LDL kolesteroliarvoksi laitettiin tavoite lähelle yhtä ja tehostettiin kolesterolilääkitystä. Lisättiin myös Ezetrol-lääke, joka alentaa veren kokonaiskolesterolia, ”huonoa” (LDL) kolesterolia ja veren rasvoja (triglyseridejä). Sen lisäksi Ezetrol lisää ”hyvää” (HDL) kolesterolia. Minulla on koko ikäni ollut hyvät kolesteroli arvot ja niin nytkin terveelle ihmiselle hyvät, mutta sairaalle sydämelle liian korkeat.Seuraava angiografia olisi sitten kahden vuoden kuluttua. Muuten kontrollit kardiologian poliklinikalla jatkuvat 3-4 kk:n välein. Siitä saa olla kiitollinen, että meitä sydänsiirrokkaita vielä toistaiseksi seurataan erityisellä tarkkuudella. 

 

Kyllähän tämä sydämen tilanne pani miettimään elämää jälleen kerran uudestaan. Kardiologin kanssa keskusteltiin työssä jaksamisesta ja siitä, että olisiko nyt aika hake kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Olin jo usein terveenä sanonut, että jos olisi mahdollista jäädä eläkkeelle, niin en epäröisi hetkeäkään. Nyt, kun sitä tarjottiin sairauden vuoksi, aloinkin epäröidä. Olen nyt nauttinut työssä käynnistä vaikka väsynkin paljon herkemmin. Koen, että minulla on niin mukavat, kannustavat työkaverit ja esimies, joiden vuoksi en nyt malttaisi lopettaa. Päätin, että kokeilen vielä jatkaa puolikkaalla työajalla ja jos en jaksa, arvioin tilanteen uudelleen työterveyslääkärin kanssa. Ei elämä päästä helpolla, mutta eihän sitä kenellekään niin ole luvattukaan syntymän hetkellä.