Kuuluuko, no eipä tahdo kuulua ja jos läheisiltä kysyy niin varma vastaus on, ettei kuulu. Minulla on pienestä pitäen ollut vähän huono kuulo. En ole koskaan kuullut heinäsirkkojen siritystä enkä kaikkien lintujen laulua. Korkeat äänet ovat olleet minun vaikeus, mutta matalat äänet olen kuullut oikeinkin hyvin. Siitä on jo ainakin kymmenen vuotta, kun yksi lastenlapsistani kysyi minulta; "oletko sinä mummi jo mennyt siihen kuulolaite jonoon?" En kuullut kunnolla, kun hän keskusteli autossa kanssani. No nyt lopulta sitten menin tutkimuksiin ja siihen oli syynä se, että vielä ihan äskettäin kuulin hyvin pyykkikoneemme lopetusäänen, mutta nyt en sitä enää toiseen huoneeseen kuule.
Varasin siis ajan kuulontutkijalle, joka ammattitaitoisesti testasi kuuloni. Ja hups, sehän oli todella huono. Matalat äänet kuulen vielä ihan kohtuudella, mutta puhealue on selkeästi alentunut ja korkeat äänet aivan hurjasti. Taisi joku alue olla 70 desipeliä. Kuulontutkija ohjasi varaamaan ajan työterveyslääkärille, joka tekee lähetteen korva ja kurkkutautien lääkärille, josta saa sitten lähetteen takaisin kuulontutkijalle kuulokojeiden rakentamista varten. Minusta tämä työterveyslääkärillä käynti on lääkäreiden työajan hukkaamista, koska kuulontutkija voisi aivan hyvin ohjata selkeät tapaukset suoraan korva- ja kurkkutautien lääkärille. Hänellä on aivan varmasti hyvä ammattipätevyys tulkita kuulokäyrät oikein.
Niin minusta sitten tulee kuulokojeiden käyttäjä ja saan todennäköisesti kuulokojeen molempiin korviini jo työni vuoksi. Onnekseni minulla on kokemusta kuulokojeista työelämästä. Olen yli kaksikymmentä vuotta tehnyt töitä vanhuspuolella ja hehän, jos ketkä ovat kuulokojeiden käyttäjiä. Se mummojen ja pappojen korvissa nähty kuulokoje on kehittynyt valtavasti ja vaihtoehtoja on useita. Kuulontutkija aikoi tehdä minulle söpöt napit korviini. Nehän on nykyään kuin koruja.
Tiedän, että joudun varmaan pitkään totuttelemaan näihin laitteisiin. Alkuun kaikki äänet ovat varmasti häiritseviä ja uskoisin, että uusi äänimaailma voi jopa väsyttää. Minulla kyllä soi ja vinkuu nytkin koko ajan korvissa, että eipä juuri hiljaista hetkeä ole. Mielenkiinnolla odotan, että jääkö tuo vinkuna kuulokojeiden myötä pois. Puoliso varmasti kiittää, kun vihdoinkin voidaan katsella televisiota normaalilla äänentaajuudella, samoin kuunnella musiikkia. Autossa musiikin kuuntelu on ollut ongelmallista, kun auton hurinan vuoksi en ole saanut oikein selvää musiikista. Muistan kuinka tansseissa aikanaan tanssittaja jutteli minulle ja minä vain nyökkäilin ja vastasin ihan mitä sattuu, kun en saanut selvää puheesta. Tätä on myöhemmin sattunut muulloinkin. Aina ei jaksa kysellä, että mitä sinä sanoit vaan on helpompi vastata vähän sinnepäin.
Onnekseni kuulen kuinka kesä tulee kohisten ja aurinkoiset säät ovat alkaneet helliä meitä pitkän pimeyden jälkeen. Pieni vesisade ei olisi nyt pahitteeksi, jotta kasvu lähtisi kunnolla käyntiin oikein ihanaa ja lämpöistä alkukesää lukijoilleni.
